Suomen ei pitäisi ensi vaalikaudella takertua liian kirjaimellisesti 8–11 miljardin euron sopeutustavoitteeseen, jos se estää talouskasvua vahvistavat uudistukset, toteaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Aki Kangasharju Verkkouutisten haastattelussa.
Kangasharju korostaa, että Suomi tarvitsee ensi vaalikaudella merkittäviä sopeutuksia mutta ennen kaikkea talouskasvua vahvistavia uudistuksia. Velkajarrusta voisi hänen mukaansa joustaa vain yhdellä ehdolla.
– Jos emme pidä kiinni velkajarrusta, se ei saa mennä siihen, että pidetään vanhat julkiset menot. Joustaminen olisi mahdollista vain, jos siitä tulevat rahat käytettäisiin kasvua vahvistaviin uudistuksiin, jotka voivat lyhyellä aikavälillä maksaakin, mutta pitkällä aikavälillä tuottavat rahaa, hän selventää.
Ensi vaalikauden talouspolitiikkaa ohjaavat EU:n finanssipoliittiset säännöt, ja varsinainen velkajarru tulee voimaan vuonna 2031. Kangasharju myöntää, että jo sovitusta linjasta lipsumiseen liittyy poliittinen riski, mutta arvioi velkajarrun joustovaran voivan olla miljardiluokkaa.
– En pysty sanomaan tarkkaa summaa. Mutta johtopäätös on, että jotain joustovaraa siellä kuitenkin on.
Jättisopeutus tuskin toteutuu
Kangasharju pitää seuraavan vaalikauden sopeutustarvetta erittäin suurena. Hän epäilee, että 8–11 miljardin euron nettosopeutus ei lopulta toteudu. Hän arvioi, että esteeksi muodostuvat sekä poliittinen mahdottomuus että riski talouskasvun heikkenemisestä.
– Ennen kuin me edes havaitsemme kaikkia noin suuren sopeuttamisen vaikutuksia, päätökset tyssäävät jo poliittiseen mahdottomuuteen. Kyllä vajaaksi tulee jäämään, hän arvioi.
Kangasharjun mukaan taloustieteestä löytyy selvä tuki sille, että julkisen talouden sopeutus pitäisi tehdä voittopuoleisesti menoleikkauksina.
– Se on hyvin yksinkertainen selitys. Jos jätämme vanhat rakenteet ja melkein kaikki menot ovat indekseihin sidottuja, niin jos alijäämä katetaan veronkorotuksilla, olemme parin vuoden päästä samassa tilanteessa. Silloin pitää taas nostaa veroja, ja olemme ikuisesti veronkorotusautomaatissa, hän avaa logiikkaa.
Hän ei kuitenkaan usko, että sopeutus voisi olla sataprosenttisesti menoleikkauksia.
– Poliittinen hyväksyntä täytyy saada. En usko, että sata prosenttia on mahdollinen.
Mitä veroja korotetaan?
Veropuolelta Kangasharju nostaa mahdollisiksi kohteiksi liikenteen verotuksen, kiinteistöverot, haittaverot sekä kulutusverot. Hän painottaa kuitenkin, että verotuksessa pitäisi ennen kaikkea järkevöittää rakennetta eikä vain nostaa verotasoa.
Yleisen arvonlisäverokannan korotus voisi hänen mukaansa olla mahdollinen, jos veroja on pakko kiristää. Sen sijaan alennettuja arvonlisäverokantoja hän ei poistaisi.
– Keskimääräinen ekonomisti sanoisi, että poistetaan alennetut alv-kannat. Me olemme täysin eri mieltä.
Hän mainitsee esimerkiksi siivous-, remontti- ja ravintolapalvelut. Kangasharjun mukaan matalampi verotus näissä palveluissa tukisi vähän koulutettujen työllisyyttä ja siirtäisi työtä kodeista markkinoille.
Indeksien jäädytyksestä miljardisäästöt
Indeksijäädytykset on mainittu ensi vaalikauden yhtenä merkittävimpänä säästökohteena.
Kangasharju myöntää, että indeksien jäädytyksestä olisi saatavissa miljardiluokan säästöjä, mutta se ei saisi olla tärkein säästökeino.
– Jos vain juustohöylätään joka paikasta, vanhat rakenteet jäävät jäljelle. Se on kaikkein typerin tapa tehdä, ekonomisti perustelee.
Eläkkeisiin on Kangasharjun mukaan pakko koskea ensi vaalikaudella. Hän mainitsee kaksi mahdollista linjaa: maksussa olevien eläkkeiden indeksien jäädyttäminen tai eläkejärjestelmän niin sanottujen rönsyjen karsiminen.
– Esimerkiksi työttömyyden tai opiskelujen ajalta kertyvät eläkkeet ja leskeneläkekuviot pitäisi poistaa, hän esittää.
Kangasharju painottaa, että Suomi tarvitsee pitkän aikavälin talouskasvua, ei vain toipumista matalasuhdanteesta.
– Nyt on kyse siitä, että Suomen pitäisi päästä pitkällä aikavälillä pysyvämmin kahden prosentin talouskasvuun.
Kolme rakenteellista uudistusta
Etlan tuoreessa Suomi 2051 -kirjassa visioidaan rakenteellisia uudistuksia Suomen pitkän tähtäimen talouskasvuun. Kangasharju tiivistää kasvutoimet kolmeen kokonaisuuteen.
Ensimmäinen on työn määrän lisääminen. Tähän tarvitaan parempaa työperäistä maahanmuuttoa, esimerkiksi pisteytysmallia, sekä palvelualojen työn tarjonnan vahvistamista. Työaikaa Kangasharju ei lähtisi pidentämään, sillä varsinainen ongelma on tuottavuus.
Toinen on osaamisen parantaminen. Kangasharju nostaa esiin koulutustason laskun ja ehdottaa korkeakouluihin lukukausimaksuja, myös suomalaisille opiskelijoille.
– Kun marginaaliveroja laskettaisiin, niistähän hyötyvät eniten koulutetut ihmiset. Asetettaisiin sitten lukukausimaksu korkeakoulutukseen juuri tälle porukalle, jolta marginaaliveroja lasketaan.
Hänen mukaansa lukukausimaksut toisivat yksityistä rahaa julkiselle sektorille ja kannustaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Kangasharjun mukaan maksuihin pitäisi kuitenkin liittyä armahduspykälä, jos tutkinto ei johda riittäviin tuloihin.
Kolmas kokonaisuus on kannusteiden vahvistaminen. Kangasharju kannattaa ylimpien marginaaliverojen laskemista, sillä ne heikentävät kannustimia edetä työuralla. Nykyinen hallitus laski ylimpiä marginaaliveroja vuoden alussa.
Sopeutukset eivät tukahduttaneet kasvua
Kangasharju arvioi, että hallituksen olisi pitänyt kiristää sopeutusta ensi vuoden budjetissa enemmän. Ensi vuoden budjetin alijäämä on 12,4 miljardia euroa.
– Tahtia pitäisi kiristää varsinkin, kun nousukausi on tulossa. Vaalien läheisyys vaikuttaa tilanteeseen.
Hän muistuttaa, että vuoden 2025 sopeutusten pelättiin tukahduttavan talouskasvun, mutta niin ei hänen mukaansa käynyt.
– Jälkeenpäin huomataan, että talous on kasvanut hienosti sopeuttamisesta huolimatta. Ei talous ole niin herkkä sopeuttamiselle kuin pelotellaan, hän painottaa.
Kangasharju antaa nykyhallitukselle myönteisen yleisarvion. Hänen mukaansa hallitus on tehnyt ekonomistin näkökulmasta oikeansuuntaista politiikkaa: sopeutuksia, työn tarjonnan lisäämistä ja kasvua vahvistavia uudistuksia.
Yhteisöveron lasku maksaa takaisin
Erityisesti yhteisöveron alentamista kahdella prosenttiyksiköllä Kangasharju puolustaa voimakkaasti. Hänen mukaansa sitä ei pidä tarkastella lyhyen aikavälin suhdannepolitiikkana vaan pitkän aikavälin kasvupolitiikkana.
– Olen aika varma, että yhteisöveropotti on lopulta korkeampi kuin valtiovarainministeriön laskelmissa. Seuraava hallitus tulee korjaamaan tämän hallituksen aikaansaamat hyödyt.
Hänen mukaansa tuoreet tutkimukset tukevat arviota, että yhteisöveron alennuksen vaikutukset julkiseen talouteen voivat olla valtiovarainministeriön staattisia laskelmia huomattavasti myönteisempiä.
”Katastrofiskenaario”
SDP ehdottaa ensi vaalikaudelle puolustusveroa eli 5 miljardin euron pottia, joka kerättäisiin nostamalla ylimpien ansiotulojen marginaaliveroja, perumalla yhteisöveron alennus, nostamalla pääomaverokantoja sekä arvonlisäveroja. Kangasharjun mukaan SDP:n veromalli iskisi juuri niihin tekijöihin, joista talouskasvun pitäisi syntyä.
– Kun talouskasvu on kaikkien mielestä ongelma, miksi tehtäisiin sellaista politiikkaa, että verotuksella halutaan estää talouskasvu? Mistä se talouskasvu sitten tulee, jos se ei tule yrityksistä?
Vasemmistoliiton esitystä yhdeksän miljardin euron veronkorotuksista Kangasharju pitää ”epärealistisena ja populistisena”.
– Sehän olisi katastrofiskenaario, että yhdeksällä miljardilla veroja korotettaisiin. Silloin tämä koko kuvio romahtaisi.
Kangasharjun mukaan puolueiden avauksissa näkyy ennen kaikkea omille äänestäjille puhuminen.
Hyvinvointivaltio ilman nollakasvua?
Kangasharjun mukaan seuraavan hallituksen pitäisi tehdä julkisen sektorin perusteellinen uudelleenarviointi. Hän mainitsee sosiaaliturvan, koulutuksen ja terveydenhuollon. Hän vähentäisi esimerkiksi hyvinvointialueiden määrää nykyisestä 21:stä ja pitää vaihtoehtona viittä yliopistosairaaloiden ympärille rakentuvaa aluetta.
Kangasharju arvostelee jyrkästi Helsingin yliopistossa vastikään julkaistua väitöstutkimusta, jonka mukaan hyvinvointia olisi mahdollista ylläpitää nollakasvun taloudessa.
– Väite on taloustieteen näkökulmasta kestämätön, koska työllisyyttä ei voida pitkäjänteisesti ylläpitää ilman talouskasvua. Nollakasvu johtaisi käytännössä julkisen sektorin paisumiseen ja lopulta velkaantumisen pahenemiseen, hän perustelee.
Kangasharjun mielestä tapaus kertoo myös yliopistomaailman ongelmasta: kaikki yliopistoissa tehtävä tutkimus ei hänen mukaansa ole tiedettä, vaan mukana on myös liikaa politiikkaa.
Lukee historiaa ja true crimea
Lukeminen on tiivis osa Kangasharjun työtä ja arkea. Illat hän kertoo viettävänsä äänikirjojen parissa. Kangasharju kuluttaa vapaalla esimerkiksi true crimea ja historiaa. Kirjasuosituksia kysyttäessä hän mainitsee kaksi teosta: Anthony Beevorin Toisen maailmansodan ja Bart D. Ehrmanin Jesus, Interrupted -teoksen.
Ehrmanin kirjan kohdalla Kangasharju hieman empii.
– Kuinkahan rohkea tässä voi olla, hän pohtii.
Kangasharjun mukaan kirja kertoo siitä, ”mikä Raamattu oikeasti on”.
– Tämä kirja debunkkaa koko Raamatun ja on tehnyt vaikutuksen, hän perustelee.