Ostit hiljattain autoliikkeestä käytetyn auton. Sen päälle otit vielä maksullisen lisäturvan, jonka luvataan korvaavan kaikki autossa seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana ilmaantuvat yllättävät viat.
Äkkiseltään kuulostaa hyvältä tarjoukselta. Autoliike unohti mainita sinulle kuitenkin yhdestä asiasta: kuluttajalain mukaan autoliikkeillä on 12 kuukauden virhevastuu. Jos autossa ilmenee vikoja kohtuullisen ajan kuluessa, autoliike on velvoitettu korvaamaan ne – oli lisäturvaa tai ei.
Moni auton ostaja ei tätä kuitenkaan tiedä, vaan tarttuu sopimukseen.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) johtava asiantuntija Raija Marttala huomauttaa, että Suomessa tavaroiden virhevastuun kesto perustuu tuotteen odotettuun käyttöikään. Sama periaate koskee sekä uutena, että käytettynä myytyjä tuotteita.
– Kuluttajansuojalaissa mainittu 12 kuukauden aikaraja ei ole virhevastuun kestoaika, vaan niin sanottu olettama-aika: Jos virheen muodostava vika ilmenee 12 kuukauden (aiemmin kuuden kuukauden) kuluessa luovutushetkestä, oletetaan sen olleen olemassa luovutushetkellä, ellei myyjä toisin osoita, Marttala selventää Verkkouutisille.
Kuluttaja voi kuitenkin vedota myös sellaiseen virheen muodostavaan vikaan, joka ilmenee 12 kuukauden jälkeen. Hänen mukaansa myös käytetyssä autossa voi siis ilmetä virhe vielä 12 kuukauden jälkeenkin, jos kyse on esimerkiksi auton ikään ja ajomäärään nähden ennenaikaisesta rikkoutumisesta.
– Virheperusteita on laissa määritelty muitakin, mutta käytettyjen autojen virhetilanteet liittyvät tyypillisimmin autoissa ilmenneisiin vikoihin.
Kuluttajansuojalaki koskee elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kauppoja. Yksityishenkilöiden välisiin autokauppoihin sovelletaan kauppalakia.
Ovatko autoliikkeiden myymät lisäturvasopimukset sitten turhia, koska myyjällä on kuitenkin virhevastuu? Marttalan mukaan kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.
– Kyse on usein käytännössä vakuutuksesta. Turvan hyödyllisyyttä tai turhuutta on vaikea arvioida etukäteen. Etenkin hinnaltaan kalliit, runsaasti rajoitusehtoja ja isot omavastuut sisältävät turvat saattavat johtaa siihen, että kuluttaja käytännössä osittain maksaa (lisäturvakuluna ja omavastuuna) myyjän vastuulle kuuluvaa virheen oikaisua.
Epäkohtia nousee säännöllisesti esiin
Lisäturviin liittyviä epäkohtia tuli esille myös KKV:ssa tehdyssä käytetyn auton kauppaa koskevassa tutkimuksessa. Tyypillisesti ongelmat ovat liittyneet siihen, että lisäturva ei ole kattanutkaan juuri sitä ongelmaa, joka autossa on ilmennyt.
Monesti lisäturvan ehdot ovat myös niin vaikeaselkoiseksi kirjatut, ettei kuluttaja ole edes perehtynyt niihin. Viraston mukaan joskus ne voivat olla myös hyvin tulkinnanvaraisia. KKV:n tutkimuksen mukaan onkin tyypillistä, että kuluttaja luottaa automyyjän suulliseen selostukseen lisäturvan ehdoista ja saa siksi lisäturvasta todellisuutta ”ruusuisemman” kuvan. Joissain tilanteissa automyyjä on voinut antaa jopa virheellistä tietoa lisäturvasta ja sen ehdoista.
Kiinnitä huomioita näihin seikkoihin, jos harkitset lisäturvan ostamista
Kuluttajan kannattaa kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin, jos hänelle auton oston yhteydessä tarjotaan lisäturvasopimusta.
– Minkähintainen tarjottu lisäturva on? Mitä se kattaa? Mitä lisäetua se tuottaa lakisääteiseen virhevastuuseen nähden?, Marttala kehottaa kysymään.
Myös siihen kannattaa kiinnittää huomiota, millaisia rajoituksia esimerkiksi eri auton osille on asetettu.
– Joskus rajoitusehdot voivat olla varsin epäselviä ja vian ilmetessä rajoitusehtojen tulkinnasta tulee erimielisyyttä.
Kuluttajan kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, millainen on lisäturvassa määritelty korvauskatto. Tai mitkä ovat lisäturvan aika- ja kilometrirajaukset. Myös siihen kannattaa kiinnittää huomiota, kuinka hyvin turvan käyttämisestä on ohjeistettu. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, keneen tai mihin tahoon otetaan yhteyttä vikojen ilmaantuessa.
Marttalan mukaan lisäturva voi olla kuluttajalle edullinen siinä mielessä, ettei kuluttajan välttämättä tarvitse esittää yhtä seikkaperäistä virhenäyttöä kuin lakisääteiseen virhevastuuseen vedotessaan.
Hän kuitenkin huomauttaa, että lisäturvan tulee olla kuluttajalle lisäetu.
– Lisäturvan mahdollisista rajoituksista huolimatta kuluttaja voi aina vedota kuluttajansuojalain pakottaviin virhesäännöksiin.
Lisäturvan kannattavuutta on kuitenkin vaikea ennakoida. Marttalan mukaan tilanne on samantyyppinen kuin vakuutusta otettaessa.
– Jos turva on hinnaltaan edullinen, se kattaa laajasti autossa ilmeneviä vikoja, omavastuuosuus on kohtuullinen, sekä aika ja kilometrirajat vastaavat omaa auton käyttötarvetta voi turvan ottaminen puoltaa paikkaansa.
– Lisäksi, jos oma talous on tiukoilla, saattaa lisäturvasta olla apua, jos autossa ilmenee turvan piiriin kuluva isompi vika, mutta varmuutta tästä ei ole johtuen turvien rajoituksista, hän jatkaa.
Autoliikkeillä olisi petrattavaa
Monet autoliikkeet eivät kaupantekohetkellä välttämättä tuo edes esiin sitä, että niillä on virhevastuu myymiensä autojen suhteen. Samaan aikaan ne markkinoivat erilaisia maksullisia lisäturvasopimuksia, joissa liikkeet lupaavat korvata sellaiset vahingot, jotka kuuluisivat niiden korvattavaksi joka tapauksessa.
Siksi oikeuksistaan tietämätön kuluttaja ei välttämättä edes tiedä, että hän voi vedota autossa ilmenneisiin virheisiin ilman maksullisten lisäsopimusten ostamista.
– Autoliikkeiden tulisi olla paremmin tietoisia siitä, ettei virhevastuu rajaudu yhteen vuoteen. Kuluttajansuojalaissa on määritelty ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja niihin kuuluvat myös muun muassa virhevastuusta ja takuusta annettavat tiedot. Tässä asiassa monilla autoliikkeillä on parantamisen varaa, Marttala myöntää.