Vuosi 2024 on kaukana. Presidenttiys on tehtävä, johon ei hakeuduta, vaan siihen haetaan. Eli syntyy luontainen kysyntä ja silloin vastataan tarjontaan.
Se on kysymys, jota pitää vakavasti harkita, mutta tässä vaiheessa siihen ei pysty mitenkään antamaan vastausta, koska sellaista vastausta ei ole.
Italian Firenzestä Ylen Ykkösaamun vieraaksi marraskuussa 2020 saapunut Alexander Stubb jätti lähetyksessä kuitenkin portin auki. Vastaus kuultiin elokuussa 2023 Pikku-Finlandiassa, jolloin Stubb kertoi olevansa käytettävissä kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi.
Syyskuisena lauantaina istumme autossa matkalla kohti Hartolaa. Alkamassa on kokoomuksen presidenttiehdokkaan ensimmäinen piirikierros Hämeessä.
– Sanotaan näin, että varsinainen harkinta (presidenttiehdokkuudesta) alkoi vasta silloin, kun sota alkoi.
– Suoraan sanoen ilman (Vladimir) Putinia en olisi varmaan ehdolle lähtenyt, Stubb sanoo.
Liikkeelle on lähdetty Espoosta kello 8.15, jolloin Stubb astui sisään autoon kädessään mustakantinen muistivihko, Mauno Koiviston Venäjän idea -kirja sekä termosmuki. Sen sisällä ei ole kahvia, vaan hunajaa ja sitruunavettä, jotka ”vaimo toi heti aamusta pyytämättä”.
Stubb potee flunssaa, mutta arvioi, että pahin vaihe on jo takana päin.
– Pidetään varmuuden vuoksi etäisyyttä.
Elimistö on ollut viime päivinä koetuksella. Takana ovat edellisenä viikonloppuna Lahdessa järjestetyt triathlonin puolimatkan MM-kisat. 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Viikolla on tullut myös valvottua – ”kahden tunnin univajehaaste” joka päivä.
Mutta sitten asiaan. Edessä siintää tavoite voittaa presidentinvaalit 2024. Stubb on jakanut tämän viiteen osioon. Olemme nyt siirtymässä kakkosvaiheeseen, jonka aikana on tarkoitus ”jalkautua omien pariin” ja kiertää kaikki 13 vaalipiiriä. Käydä läpi erilaisia teemoja. Kertoa omia ajatuksiaan. Saada vastapallona uusia ajatuksia.
– Sitoutumisen aste on vahva, mutta se pitää ansaita.
Puoluekokouksen 28. lokakuuta jälkeen – ”jos puoluekokous hyväksyy ehdokkaan” – seuraa virallisempi kampanja-avaus ja peruskiertovaihe. Tai urheilutermein vaihe, jossa ”mennään vauhtikestävyyden puolelle”.
Tätä seuraa joulutauko, joka on tarkoitus pyhittää rauhoittumiselle.
– Silloin on muuten tärkeää, ettei sairastu flunssaan.
Neljäs osio – urheilutermein ”terävät kisat” – koittaa tammikuussa, jolloin luvassa on television vaalitenttejä. Sitten on vielä loppukiri, jos toiselle kierrokselle mennään.
Puheluita ruotsalaisministereille
Olemme jättäneet Espoon taakse ja Hartolaan on vielä matkaa. Avataan keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka on tulevan presidentin tärkein tontti. Stubb on kannattanut Suomen liittymistä Natoon 1980–1990-lukujen vaihteesta lähtien.
Miltä se tuntui, kun tajusit, että nyt me olemme sinne Natoon oikeasti menossa?
– Se tunne oli tietysti helpotus. Kun näin ensimmäisen mielipidemittauksen, jossa luvut 20–50 olivat kääntyneet 50–20 niin tiesin, että nyt se on niin sanotusti tässä.
Stubb pitää hetken tauon ja jatkaa sitten:
– Oli siinä pieni pelko, että se meidän niin kutsuttu Nato-optio olisi ollut tyhjä, mikä olisi tarkoittanut sitä, että Washington erityisesti olisi näyttänyt meille punaista valoa sodan ensimmäisten viikkojen aikana. Ja kun kävin tästä aika paljon keskusteluja – ei se nyt ihan vihreä ollut. Me olimme eräänlaisella vaaravyöhykkeellä muutama viikko.
Stubb kuvaa, miten hän antoi satoja haastatteluja kansainvälisille medioille ja pyrki näin omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että kansainvälinen yhteisö tukisi Suomen Nato-jäsenyyttä. Myös Ruotsin suuntaan linjat olivat auki:
– Minulla oli keskusteluja Magdalena Anderssonin, Ulf Kristerssonin, Carl Bildtin ja monen ruotsalaisen ystäväni kanssa. Syötin Ruotsin mediaan narratiivia, että Suomesta on tulossa Naton jäsen emmekä aio jättäytyä ulkopuolelle. Kun taas Erkki Tuomioja ja muutamat muut yrittivät luoda sellaista narratiiviä, että vahvistetaan Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa.
Kokoomus on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006. Stubbin mielestä oli erittäin tärkeää, että kokoomuslaiset kykenivät tukemaan hallitusta prosessissa rakentamalla tavalla.
– Linja ei ollut se, että katsokaa mitä me sanoimme, vaan että katsotaan, miten me voimme tehdä tämän yhdessä. Ja minusta tämä oli juuri se oikea tapa, jolla Nato-jäsenyyttä piti käsitellä. Eli ei katsota taaksepäin, vaan katsotaan eteenpäin.
Entä jos Naton päätöksenteko halvaantuu?
Suomi neuvottelee paraikaa Yhdysvaltojen kanssa myös kahdenvälisestä puolustusyhteistyösopimuksesta (DCA).
Naton uskottavuuden ytimessä on viides artikla, jonka käyttöönotto edellyttää yksimielistä päätöstä. Voiko sopimus taata Suomen turvallisuuden tilanteessa, jossa Naton päätöksenteko syystä tai toisesta halvaantuisi?
– Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on tällä hetkellä kolme lukkoa, joita käytännössä melkeinpä kukaan ei pysty murtamaan. Yksi on uskottava, itsenäinen puolustus. Toinen on Nato-jäsenyys ja kolmas on tämä Suomen ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyösopimus.
Entä Yhdysvaltain tulevat presidentinvaalit? Monia huolestuttaa, jos valta vaihtuu Donald Trumpiin. Pitäisikö ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä tiivistää myös EU-maiden kanssa?
– Kyllä, kunhan se ei ole päällekkäistä Naton kanssa.
Stubb uskoo, että Suomi pystyy elämään Yhdysvaltojen presidentin kanssa, oli se sitten kuka tahansa.
– Siinä missä Neuvostoliitolla ja Suomella oli erityinen suhde kylmän sodan aikana –josta voi olla montaa mieltä – nyt meillä on erityinen suhde Yhdysvaltojen kanssa. Ja miksi? Koska meillä on yhteinen arvopohja ja koska tämä on molempien intresseissä.
Stubb avaa kännykästään sähköpostin ja havaitsee, että kustannustoimittajalta on tullut kommentteja hänellä työn alla olevan kirjan neljänteen lukuun. Stubb kirjoittaa paraikaa englanniksi kirjaa The New Disorder. Hän on työstänyt sitä kolme vuotta ja se ilmestyy vasta vaalien jälkeen.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut tähänkin. Kirjan alkuperäinen kantava ajatus oli digitaalinen demokratia vastaan digitaalinen diktatuuri. Nyt se on typistymässä vain yhdeksi luvuksi. Maailma on niin isossa murroksessa.
– Tämä on ollut vaikea prosessi, kun meillä on liikkuva maali.
Puoli yhdentoista aikaan saavumme Hartolaan, jossa on meneillään Suomen suurimmat, yksipäiväiset maalaismarkkinat. Kunnassa on asukkaita vain noin 2 500, mutta markkinoiden aikaan väkimäärä kymmenkertaistuu.
Tästä ei jää epäilystä, kun yritämme suunnistaa väentungoksessa käsityökojujen, vanhojen tavaroiden kauppiaiden, lettu- ja metrilakumyyjien ohi kohti kokoomustelttaa.
Alexander Stubb tunnistetaan markkinahumun keskeltä. Matkan varrella ihmiset pysäyttävät, haluavat vaihtaa muutaman sanan – ja ottaa ehdokkaan kanssa tietysti selfien.
– Me tultiin katsomaan sinua, avaa tummansiniseen takkiin pukeutunut nainen keskustelun.
Hän kertoo katsoneensa Youtubesta Verkkouutisten Sanna Ukkola Show´n, jossa Stubb oli vieraana.
– Sanna laittoi minut aika tiukille. Rupesin jännittämään lopusta, Stubb tunnustaa.
Nainen kertoo toimittajalle olevansa Pirjo Mäkinen ja ”potentiaalinen kannattaja”.
– Se (Ukkolan ohjelma) oli erittäin hyvä haastattelu. Käsitykseni jotenkin muuttuivat. Toiveeni on, että hän (Stubb) pystyisi yhdistämään Suomen kansaa, ettei täällä vain vastapuolet nokittelisi.
Paikalla pyörähtää tuttuja kokoomuslaisia, kuten Ben Zyskowicz, joka on tullut Onnibussilla Helsingistä. Jatkokyydin pysäkiltä markkinoille on tarjonnut Hämeen Kokoomuksen puheenjohtaja Mika Järvinen.
Kokoomustelttaa lähestyy kolme sinisiin Pekka Haavisto -liiveihin pukeutunutta ihmistä, jotka keräävät kannattajakortteja.
– Ei nyt tällä kertaa allekirjoiteta, toteaa kokoomuksen paikallinen kansanedustaja Timo Heinonen.
Seuraavaksi vuorossa on lounas läheisessä ravintolassa, minkä yhteyteen on sovittu myös haastattelut paikallisiin medioihin. Stubb tilaa hampurilaisen ja onnistuu syömään sen samanaikaisesti, kun antaa haastatteluja kahdelle toimittajalle, jotka istuvat pöydän toisella puolen.
Kun pääsemme takaisin autoon, matka jatkuu kohti Lahtea. Samalla on aika pohtia mennyttä ja tulevaa. Siitä on seitsemän vuotta, kun Stubb jätti kotimaan politiikan.
Minkälainen mies olit silloin – ja minkälaisena olet nyt palannut?
– Varmasti silloin, kun eli niitä hektisiä ministerin vuosia, sitä ei oikein ollut aikaa pysähtyä kunnolla hengittämään. Pohtimaan, mikä on elämän tarkoitus ja mikä on ero oman uran ja identiteetin välillä.
Vaikeimmat ajanjaksot sijoittuvat aikaan, jolloin Stubb oli ”puhtaasti sisäpolitiikan kanssa tekemisissä” – pääministerinä, valtiovarainministerinä ja puolueen puheenjohtajana. Kokemuksia tästä hän on valottanut vuonna 2017 julkaistussa kirjassa Alex, jota hän luonnehtii ”elämän toisen kvartaalin testamentiksi”.
– Mitä enemmän etäisyyttä tähän on kyennyt ottamaan, sitä enemmän sinut monien asioiden kanssa pystyy nykyisin olemaan. Mitkä virheet tuli tehtyä ja mitä niistä tuli opittua. Siinä mielessä lähden varmasti rauhallisempana, maltillisempana – jollain tavoin seesteisempänä mukaan tähän uuteen koetukseen.
Stubb nostaa esiin tässä yhteydessä myös sen, miten meillä suhtaudutaan tasavallan presidentin tehtävään – Suomen ulkopolitiikan ykkösvirkaan:
– Kukaanhan ei halua, että presidentti epäonnistuu – toisin kuin pääministerin kohdalla. Poliittiset intohimot ovat enemmän sinua tukevia ja eteenpäin vieviä, kuin rikkovia. Tämä tuo myös rauhallisuutta.
Kekkonen taisi käyttää shortseja
Stubb sanoo, ettei hänellä ole päällimmäisenä ajatuksena ravistella presidentti-instituutiota.
– Perinteiden kautta mennään ja oma persoona tuodaan tietysti siihen instituutioon. Kekkonen taisi käyttää shortseja, mutta se ei ole minulla nyt ensimmäisenä mielessä.
Perheen kanssa mahdollisesta elämänmuutoksesta on myös keskusteltu. Avioliittoa Suzanne Innes-Stubbin kanssa on takana 25 vuotta ja lapset Emilie ja Oliver ovat ehtineet jo aikuisikään.
Lähtöasetelma on erilainen verrattuna vaikkapa vuoteen 2008, jolloin Stubb oli lenkkeilemässä Levillä ja sai yllättäen puhelun Jyrki Kataiselta. Aikaa oli 24 tuntia päättää, lähteäkö ulkoministeriksi.
– Kun tästä (presidenttiehdokkuudesta) keskusteltiin kotona, tulokulma oli lähinnä se, että kyllä me sinua tuetaan, kunhan vain tätä itse haluat ja olet valmis siihen julkisuuteen.
Tätä Hämeen-kierrosta edeltävänä iltana kotona Espoossa oli ehditty juhlistaa juuri nuoremman lapsen Oliverin lakkiaisia.
– Siinä yhteydessä annettiin tällaisia elämänneuvoja, että älä määrittele itseäsi muiden perheenjäsenten tai uran kautta, vaan sen kautta, miten löydät itse merkitystä elämääsi.
Kuka tällaisen neuvon antoi?
– No kyllä se taisi olla meikäläinen. Vaimon kanssa pidimme yhteisen puheen.
Miten aiot ehtiä urheilla, jos sinut valitaan presidentiksi?
– Kun tässä on seitsemän vuoden aikana ollut nyt mahdollisuus harjoitella varsin systemaattisesti ja tavoitteellisesti, olen aika realisti sen suhteen, että tämän aika on ohi. Siirryn siis hikiliikunnasta kuntoliikuntaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään.
– Jatkossa pitkien ironmanien aika on ehkä ohi. Puolikkaita voi harrastella, jos siltä tuntuu. Liikunnan suhteen täytyy olla itselleen myös armollinen. Hyväksyä se, että elämässä on erilaisia vaiheita.
Lahdessa vuorossa on ensin Radio Voiman haastattelu. Stubb istuu studiossa kuulokkeet päässä.
– Puhuttiin Lahdesta, triathlonista ja siitä siirryttiin luontevasti turvallisuuspolitiikkaan ja vaalien luonteeseen. Oli oikein hyvä keskustelu, hän kuvaa tilannetta jälkikäteen.
Sitten seuraa ”oman väen” tilaisuus ravintola Lämärissä, joka sijaitsee nimensä mukaisesti jäähallin yhteydessä. Paikasta on isot ikkunat kentälle, jossa pelaavat paraikaa Lahden Pelicansin juniorit Kiekko-Espoon junioreita vastaan.
Tilanne on 4-0 kotijoukkueen hyväksi, kun Stubb saapuu paikalle. Vastassa on Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Rostedt (kok.), jonka tummansininen takki ja oranssit housut herättävät Stubbin huomion:
– Mitä hemmettiä, miksi olet täällä Tapparan väreissä?
Paikalle on kerääntynyt useita kymmeniä kokoomuslaisia. Keskustelu etenee polveilevasti. Stubb käy läpi erilaisia teemoja. Heittää ajatuksiaan. Saa takaisin vastapallona uusia.
Puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Stubb avaa ajatuksiaan Nato-Suomesta. Lähtökohtana on se, että halutaan mennä ytimeen – ”ilman mitään pidäkkeitä”. Puhutaan suhteesta Yhdysvaltoihin. ”Kovin turvalukko” on DCA-sopimus, linjaa Stubb.
Stubb kertoo tilaisuudessa myös hetkestä, jolloin ymmärsi, ettei Venäjän kanssa voi olla missään tekemisissä. Tekstiviestistä, jonka hän oli lähettänyt ulkoministeri Sergei Lavroville kolme päivää Venäjän hyökkäyksen jälkeen ja jossa hän pyysi Lavrovia ”tekemään jotain”, koska ”sinä olet ainoa, joka pystyt hänet pysäyttämään”.
Vastaus oli tullut minuutissa: ”Ketä tarkoitat? (Volodymyr) Zelenskyä vai (Joe) Bidenia?”
Stubbilta kysytään, miten Ruotsin Nato-jäsenyyden toteutumista voisi edistää. Stubb kertoo, että häntä on haastateltu juuri tänään aiheesta Svenska Dagbladetissa, jossa hän kehottaa ruotsalaisia olemaan ”vähän suomalaisempia”. Uskomaan ja luottamaan siihen, että maa on jo de facto Naton jäsen.
Tilaisuudessa pohditaan myös tulevien vaalien asetelmaa. Kampanjan vaiheita. Miten saada uusia ihmisiä mukaan. Kuinka Stubb voisi tuoda parhaiten esiin omia vahvuuksiaan. Mitä kannattaa ehkä varoa.
”En halua kuulostaa sosiaalidemokraatilta, mutta…”
Sitten jatkamme autolla kohti Hämeenlinnaa. Matkalla on aikaa pohtia hetki presidentin roolia arvojohtajana. Presidentti Sauli Niinistö otti pian virkaansa astuttuaan asiakseen nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen.
Oletko pohtinut, minkälaisia asioita sinä presidenttinä haluaisit edistää?
– Yksi asia, joka on tosi lähellä omaa sydäntäni, on nuorten liikunta. Tai liikkumattomuus. Jos tätä (nuorten liikunta) voisin jollain tavoin edistää, se voisi toivottavasti olla yksi tällainen kansakuntaa yhdistävä teema.
Toinen asia liittyy vastakkainasetteluun ja keskustelukulttuurin kärjistymiseen. Stubb kuvasi jo Pikku-Finlandiassa järjestämässään tiedotustilaisuudessa olevansa enemmän huolissaan Suomen sisäisestä jakaantumisesta kuin ulkoisista uhista.
– Olen miettinyt, voisiko meillä olla jonkinlainen uusi kansakunnan keskustelufoorumi, jonka järjestäjäksi voisi miettiä vaikkapa Sitraa. Jonka kautta voisimme käydä keskustelua vaikeistakin aiheista ympäri Suomea.
– Sen ei tarvitse olla mitään konsensuskeskustelua, mutta yhteisymmärrys toki siitä, mikä on faktaa ja mikä ei.
– Miksi meillä on erilaisia näkemyksiä ilmastonmuutoksesta tai maahanmuutosta – tämäntyyppisiä kysymyksiä voisi pohtia ilman, että me tuomitsemme toinen toisiamme.
Stubb on pohtinut viime aikoina myös ihmisten kokemaa turhautumista ja turvattomuutta. Niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Miten osa ihmisistä kokee, etteivät liberaali demokratia, markkinatalous ja globalisaatio ole hyödyttäneet häntä itseään.
– En halua kuulostaa sosiaalidemokraatilta, mutta olen kuullut sanottavan, että markkinatalous on ollut hyvä luomaan kasvua, mutta liberaali demokratia ei ole välttämättä ollut hyvä jakamaan sitä kasvua. Ja viime kädessähän tässä on kyse siitä, miten löytää tasapaino, kun pyrimme ylläpitämään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Presidentillä ei ole tähän liittyen jakovaraa, mutta hän voi aidosti puuttua tähän keskusteluun.
Ennen kuin käännymme moottoritieltä pois kohti Hämeenlinnassa sijaitsevaa Vanajanlinnaa, Stubbilla on vihdoin aikaa avata Mauno Koiviston Venäjän Idea -kirja. Stubb kertoo sekä kuuntelevansa äänikirjoja, että lukevansa myös perinteisesti.
– Aloitin tämän kirjan kuuntelemalla esipuheen sekä ensimmäisen luvun, mutta päädyin siihen, että tämä on parempi lukea perinteisesti. Tässä pitää mennä syvyyden kautta. Äänikirjaa kuunnellessani mieleeni ei ehkä tartu niin paljon asioita. Kun luen perinteisesti, tykkään samalla alleviivata.
Samalla Stubb havaitsee, että hänen tähän tarkoitukseen varaamansa kynä on ilmeisesti unohtunut ravintola Lämärin pöydälle Lahteen. Ainakaan sitä ei löydy taskuista tai auton istuimilta. Loppumatka kohti Vanajanlinnaa kuluu siis kirjan alkulukuja selaillen.
Vanajanlinnaan on kokoontunut salillinen kokoomuslaisia. Juontajana toimii paikallinen kokoomusvaikuttaja Sari Rautio ja keskustelu käy vilkkaana.
Stubbilta kysytään arviota Venäjän tilanteesta tulevan presidenttikauden aikana. Hän nostaa esiin kolme erilaista skenaariota, joista yhdessä (Vladimir) Putin jatkaa, toisessa maassa tapahtuu ”joku vallankumous – mihin en usko” ja kolmannessa maa hajoaa tavalla tai toisella kokonaan.
Lopuksi hän summaa:
– En ole kovin toiveikas Venäjän suhteen, mutta en ole yhtään huolissani Suomen asemasta. Meillä on triplalukko.
Ukraina tarvitsee neljä asiaa
Ainoa tie rauhaan Venäjän käynnistämässä hyökkäyssodassa on Stubbin mukaan se, että länsi jatkaa Ukrainan aseistamista. Ja ennen kuin rauhanneuvotteluihin voidaan lähteä, Ukraina tarvitsee neljä asiaa: alueita, turvatakeet, oikeutta sekä jälleenrakentamista.
Keskustelu kääntyy ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tulevaan kampanjaan. Stubb pitää tärkeänä, että ”olemme kokoava tekijä, emme jakava tekijä.” Hän toistaa olevansa huolissaan enemmän Suomen sisäisestä polarisaatiosta kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta.
Yleisön joukosta Stubbilta kysytään myös, miten hän aikoo suhtautua mahdolliseen loanheittoon kampanjan aikana.
– Ensinnäkin, en lähde mihinkään loanheittoon mukaan. Ja tällä linjalla aion pysyä.
Pääsemme jatkamaan matkaa kello viiden jälkeen kohti Espoota. Päivässä on ollut onnea matkassa, sillä Hartolan markkinoilla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Matkalla Espooseen taas ryöpsähtää rankkoja sadekuuroja.
Kun Hämeen-kiertueeseen liittyvät postaukset ja tunnelmat on jaettu sosiaalisen median kanaviin, on aika rentoutua urheilun parissa.
Tänään se on penkkiurheilua, joka on myös yksi Stubbin intohimoja. Tukholmassa on meneillään yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelu. Sitä pystyy seuraamaan hyvin kännykän näytöltä.