Kuusi presidenttiehdokasta osallistui maanantai-iltana Espoon Hanasaaressa The Ulkopolitist -verkkomedian ja Bank Of Ideas -ajatushautomon vaalipaneeliin. Sen lopuksi ehdokkailta kysyttiin, mikä heidän aikaisempi kokemuksensa on valmistanut heitä presidentiksi ”tilanteessa jossa naapurimme sanaan ei voi luottaa”.
Presidenttiehdokkaista Alexander Stubb mainitsi kahdeksan vuotta maan hallituksessa: ulkoministerinä, ulkomaankauppaministerinä, pääministerinä ja valtiovarainministerinä. Kun hänen mukaansa ”se ei välttämättä riitä”, Stubb antoi kolme esimerkkiä.
– Ensimmäinen on Georgian sota elokuussa 2008. Se avasi ainakin omat silmäni aika rajullakin tavalla siitä, mitä venäläinen imperialismi, revisionismi ja aggressiivinen käyttäytyminen tarkoittaa, Alexander Stubb sanoi.
Stubb vakavoitui yhä todetessaan toisen esimerkkinsä. Kyse oli Anton-pojan tapauksesta, huoltajuuskiistasta seuranneesta lapsikaappauksesta, josta tuli diplomaattinen selkkaus 2009. Se käynnisti lapsikiistat Suomen ja Venäjän välillä.
Venäjä antoi asiasta Suomelle nootin. Alexander Stubb joutui selvittämään tapausta ulkoministerinä.
Stubb totesi paneelissa mainitsevansa asian, koska hän tapasi vaalikiertueellaan Satakunnassa sunnuntaina Antonin ja hänen isänsä Paavo Salosen. Anton on nyt parikymppinen nuorimies.
– Kävin (tuolloin) aika kovan sananvaihdon siitä (ulkoministeri Sergei) Lavrovin kanssa ja pidin siitä pääni, Alexander Stubb totesi paneelissa.
Kolmantena esimerkkinään Stubb vielä mainitsi tavanneensa Vladimir Putinin aika monta kertaa.
– Joskin aina osana delegaatiota, joko Jyrki Kataisen, Tarja Halosen tai Sauli Niinistön kanssa. Ehkä sitä sitä kautta oppi ymmärtämään venäläisen sielunmaisemaa.
