Mediatalo Keskisuomalaisen Haluat siis presidentiksi? –podcast-sarjassa kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb kertoo, miten hän puhuu nuorille odotusten täyttämisestä. Omien lastensa kanssa hän sanoo sovitun jo kauan sitten, etteivät he elä elämäänsä vanhempien kautta vaan saavat heiltä aina tukea teoistaan riippumatta.
Toiseksi hän sanoo korostavansa nuorille, mitä onnistuminen tarkoittaa.
– Onnistuminen elämässä, ja onnellisuuden tavoite, ei tarkoita vaurautta. Se ei tarkoita yhteiskunnallista asemaa eikä titteliä. Vaan se tarkoittaa sitä, että elät merkityksellistä elämää, ja aika usein se merkityksellinen elämä on sitä että autat jotakuta toista, Alexander Stubb sanoo.
– Jos tällaisen ohjenuoran voi antaa nykypäivän nuorelle, niin hyvä. Koska nythän paineistus on ihan eri luokkaa kuin mitä se oli silloin kun me olimme nuoria. Silloin ehkä odotukset olivat pienemmät.
Stubbin mukaan nykyisin virikkeitä ja muutosta tulee niin paljon, että on osattava olla itselleen armollinen.
Myöhemmin podcastissa puhutaan polarisaatiosta. Juontaja sanoo Stubbia helposti helposti lokeroitavan ”golfia pelaavaksi porvariprofessoriksi”, joka ei voisi olla empaattinen hädälle.
Alexander Stubb vastaa oman lähtökohtansa olleen siinä mielessä hyvä, että se antoi mahdollisuuden.
– Mutta samalla en tule mistään niin sanotusti vauraasta perheestä. Ongelmahan on että minulla on nimessä yksi x ja kaksi b:tä, olen kaksikielinen ja näytän tältä… Heti syntyy mielikuva että tuolta tulee hurri kultalusikka suussa, Alexander Stubb sanoo.
– Mutta tulen ihan normaalista velallisesta Lehtisaaren kerrostaloperheestä, jossa isä oli Jääkiekkoliiton toiminnanjohtaja ja äiti pullotti shampoota.
Mielikuvaan voi hänen mielestään vaikuttaa olemalla oma itsensä.
– Toivon tietysti että jokainen ihminen joka on kasvokkain minun tavannut on sitä mieltä että Hei! Mielikuvani tuosta stubukasta onkin ihan väärä! Että ei se olekaan tuollainen ylimielinen porvari, kuten voidaan aika helposti lokeroida.
– Olen sanonut että ihminen ei ole koskaan niin hyvä kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää, mutta ei myöskään koskaan niin paha. Ja ihmisten kohtaaminen kasvokkain on se kaikkein tärkein.
Stubbin mielestä ensimmäinen asia empatiassa on kuunnella, välittää ja keskustella, esittää kysymyksiä ja ymmärtää.
– Se on aika hyvä lähtökohta kaikkeen elämään. Koska tänä päivänä olemme aika kärkkäitä esittämään mielipiteitä, ja kun esittää mielipiteen, niin aika useinhan se ajatushan loppuu siihen. Jos taas kuuntelet toista ihmistä, se on välittämistä ja empatiaa.
– Pystynkö sitä kautta muuttamaan jonkun vähävaraisen ihmisen vauraudellista asemaa? En pysty. Mutta pystyn ainakin ymmärtämään, mistä on kyse, ja katsomaan mitä voisi tehdä.
– Presidentillähän ei niitä instrumentteja tietenkään ole. Mutta jo sellainen pieni asia että välittää ja kuuntelee voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään aika yllättävälläkin tavalla.
Myöhemmin podcastissa Alexander Stubb pohtii nykyisessä yhteiskunnassa ongelmana olevan, että katsotaan, että julkisen keskustelun pitää olla vastakkainasettelua.
– Mutta pitääkö? Ihan oikeasti? Mieluummin tällaisia keskustelevia podcasteja kuin että huudetaan ja haastetaan.
Stubb: Yhteistyötä pitää tehdä, vaikka emme jaa samoja arvoja | Uutissuomalainen | Savon Sanomat https://t.co/b66OA4i57X
— Alexander Stubb (@alexstubb) January 2, 2024
