Presidentinvaalin ensimmäinen äänestyskierros käydään 28. tammikuuta 2024.
Moni ehdokas kampanjoineen ja tukijoineen naljailee nyt toisista, lähettää toisia koskevia ikäviä tiedotteita ja sometuksia ja vaatii kommentteja väitteisiinsä. Tätä pidetään ikään kuin normaalina ja asiaan kuuluvana. Useimmin se tietysti kohdistuu kärkiehdokkaaseen.
Samaan aikaan ehdokas Alexander Stubb näyttää aidosti kaveeraavan kanssaehdokkaittensa kanssa ja etsivän heistä myönteistä sanottavaa. Hän kuuntelee oikeasti – se on nähty. Hän peukuttaa toisia ehdokkaita, haastattelee heitä videoillaan ja voi jopa jakaa heidän hyvinä pitämiään kirjoituksia ja mainoksia.
Tämä on uutta.
Ja suomalaiset pitävät tästä.
Joku pyrkii oikeasti olemaan ”myötäehdokas” eikä vastaehdokas.
Mediassa sen sijaan on nähty jatkuvasti puheenvuoroja siitä, miten pitäisi alkaa ”taistella” ja ”haastaa” ja miten vaalit ovat tylsät. ”Piikkejä” etsitään ja tuodaan esiin. ”Näpäytyksiä”, nälväisyjä pidetään jotenkin hienoina. ”Eroja” halutaan ja kaivetaan, ulkopolitiikastakin – miksi?
Poliitikot ja kommentaattorit toivovat, että gallupnumerot saataisiin liikkeelle muuttumaan. Nousijoita povataan.
Mutta entä jos suomalaiset eivät haluakaan riidan haastoa?
Entä jos nykyiset gallupnumerot eivät kerrokaan seisovasta vedestä, vaan tyytyväisyydestä nykyisiin kärkiehdokkaisiin? Mikä arvo se on, ettei suosikki lähtökohtaisesti kelpaisikaan medialle?
Entäpä taas jos tämä myötäote vaalikentällä aidosti onkin reilua peliä? Ei tahallaan väärin ymmärtämistä, ei provoja toisen ärsyttämiseksi, ei epäkunnioitusta, vaan oman linjan tuomista esiin.
Ehdokkaiden kampanjoinnin uutisointikin on valtakunnalliselle medialle tuntunut myös tässä presidentinvaalissa aika ylivoimaiselta. Isotkin asiat ja puheet jäävät kertomatta. Maakuntiin ei juuri mennä, mutta eipä mennä pääkaupunkiseudunkaan tilaisuuksiin. Kommentteja ja ”analyyseja” kyllä tehdään, paljon.
Samalla vaan käy niinkin, että vaalitilaisuuksien huomiota herättävät väkimäärät voivat jäädä paikallisiksi salaisuuksiksi. Kuulopuheet niistä leviävät vain suusta suuhun – ja sitten lopulta Helsingissä saatetaan ihmetellä, mitä vaaleissa tapahtui.
Ihan katsomalla voisi tietysti joku huomata senkin, että Alexander Stubb voi olla kampanjoinut ehkä enemmän kuin kukaan muu presidenttiehdokas koskaan. Enemmän tapahtumia, laajin kiertue, eniten itse tavattuja suomalaisia. Samalla Stubbin kampanja tuntuu uudelta mutkattomine lähestymisineen, jumppatapahtumineen, yhdistävine lenkkeineen ja suoran puheen somesisältöineen.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
