Presidentti Alexander Stubb säilytti vaikutusvaltaista amerikkalaista Atlantic Council -ajatushautomoa johtavan Frederick Kempen mukaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa päänsä kylmänä ja keskittyi tarkastelemaan pitkän aikajänteen kehityskulkuja, kun moni muu eurooppalainen johtaja yritti vielä toipua Yhdysvaltain varapresidentin J.D. Vancen hyökkäävästä esiintymisestä.
Keskustelussaan ”Naton ajatushautomoa” johtavan Kempen kanssa Stubb oli hahmotellut kolmivaiheista rauhanprosessia, jossa pyrittäisiin ensin vahvistamaan Ukrainan asemaa. Sitten seuraisi tulitauko luottamusta lisäävine toimineen ja vasta sen jälkeen edettäisiin varsinaisiin rauhanneuvotteluihin, jotka eivät ainoastaan lopettaisi sotaa vaan myös varmistaisivat Ukrainan itsenäisyyden, suvereniteetin ja integroitumisen länsimaisiin instituutioihin.
Münchenissä käytyjen keskustelujen jälkeen on ehditty kokea useita dramaattisia käänteitä, jotka ovat Kempen mukaan yhä selvemmin korostaneet Euroopan ja Yhdysvaltojen näkemyseroja Ukrainaa koskevissa kysymyksissä. Yhteistä tietä eteenpäin kaivattaisiin kuitenkin kipeästi.
– Jos nykytilannetta arvioidaan ja siihen reagoidaan väärällä tavalla, kuten Yhdysvallat ensimmäisen maailmansodan jälkeen teki, seuraukset voivat yhtä tuhoisia kuin silloin. Siitä seurasi fasismin leviäminen, holokausti ja toinen maailmansota, Kempe toteaa artikkelissaan.
Kempe kirjoittaa noudattaneensa Stubbin neuvoa konferenssista katkeroituneille, ja ”hotellin Helsinki-tyylisen saunan ja kylmän kylvyn jälkeen olen valmis prosessoimaan tapahtumia historian kontekstissa”.
Stubb oli kertonut Kempelle ajatuksistaan sodan lopettamiseen vastuullisesti: ”rationalisoimme menneisyyttä, ylidramatisoimme nykyisyyttä ja aliarvioimme tulevaisuutta”. Stubbin mukaan ennen neuvotteluja tulee keskittyä Ukrainan aseman vahvistamiseen. Tulitauko seuraisi yhteydenpitoa, luottamuksen lisäämistä, turvajärjestelyjä ja rauhan valintoja. Vasta sitten tulisivat rauhanneuvottelut, joiden tulee myös taata Ukrainan itsenäisyys ja integraatio länteen. Kempe valittelee Münchenin draaman kuitenkin olleen askelmerkeille ylivoimaisia.
Yhdysvallat liittolaisineen toimi Kempen mielestä kahden maailmansodan opetuksista viisastuneena oikein luodessaan vuonna 1945 ja sen jälkeen globaalit instituutiot ja käytännöt, jotka ovat tuottaneet ennennäkemätöntä vaurautta ja ylläpitäneet rauhaa suurvaltojen kesken.
USA:n nykyisellä presidentillä Donald Trumpilla olisi hänen mukaansa nyt tilaisuus varmistaa paikkansa historian lehdillä ja säilyttää toisen maailmansodan jälkeisen aikakauden kovalla työllä saavutetut voitot. Trumpin seuraavat askeleet ovat ratkaisevia, ja niiden pitäisi rakentua kolmen keskeisen näkökohdan varaan.
Niistä ensimmäinen on Kempen mukaan se, että transatlanttisen yhteisön heikkous, hajanaisuus ja keskinäiset ristiriidat eivät voi olla Yhdysvaltojen eikä Euroopan etujen mukaista.
– Mikään kumppanuussuhde ei ole globaalin tulevaisuuden muotoilun kannalta olennaisempi, hän painottaa.
Toinen näkökohta on se, että Euroopan kitulias talouskasvu, ylisääntely, riittämätön innovatiivisuus ja kyvyttömyys puolustautua aggressiivista Venäjää vastaan eivät palvele Euroopan eivätkä myöskään Yhdysvaltojen intressejä.
Kolmantena näkökohtanaan Kempe korostaa ajatuksen kiinalaisten joukkojen kutsumisesta turvaamaan rauhaa Ukrainassa olevan tuhoon tuomittu.
– Kiinan mahdollisen halukkuuden astua tällaiseen rooliin pitäisi toimia Trumpille ja Euroopan johtajille herätyksenä kiistojensa nopeaksi ratkaisemiseksi. Kiinan osallistuminen rauhan ylläpitämiseen Ukrainassa olisi kuin kanalan luovuttaminen ketulle, sillä ilman Pekingin tukea Putin ei olisi kyennyt jatkamaan sotaansa, Kempe huomauttaa.
Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski saattoi hänen mukaansa osua hyvinkin oikeaan todetessaan Münchenissä, että Yhdysvaltojen uskottavuus riippuu siitä, miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan päättyy. Taipuminen Vladimir Putinin edessä jättäisi USA:n globaaliin johtajuuteen ruman tahran sukupolvien ajaksi.
