Luokituksen Tauno Tiusasesta teki aikanaan Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistö. Hänen syntinsä oli vuosikymmenten ajan vertailla hajautettujen markkinoiden ja keskitetyn suunnitelmatalouden eroavaisuuksia. Kehityskulku oli näyttävä, kuinka tuossa systeemien kilpailussa kävi käytännössä.
Kommunistisen ”systeemin” kriittinen havainnointi ei herättänyt pelonsekaisessa Suomessa kovinkaan laajaa innostusta. Professori Tiusanen on tänään ”täysinpalvellut”, ja Kanava-lehti (7/2022) on julkaissut hänen 8-sivuisen pienoiselämänkertansa.
Valmistuttuaan Tampereen yliopistosta Tiusanen hakeutui Länsi-Saksan Nürnbergiin, Mücheniin, sieltä Zürichiin ja sitten Wieniin, amerikkalaisen SEV-markkinoihin erikoistuneen konsulttiyhtiön asiantuntijatehtäviin. Hän tutustui moniin taloustieteilijöihin ja alkoi saavuttaa nimeä sosialististen valtioiden tuntijana. Kokemukset opettivat, mitä ”feodaalikommunismi” tarkoitti käytännössä. Hänen yhdyshenkilönsä Moskovassa oli Victor Louis, jota Tiusanen kuvaa taustoiltaan salamyhkäiseksi väriläiskäksi:
”Victor asui Moskovan liepeillä isossa talossa. Pihassa hänellä oli Mersu ja Porsche. Hänestä oli hyvä, että ne olivat näkyvissä… Maailman ensimmäisessä kommunistimaassa oli feodaaliluokka, jolla oli kaikkea mitä tarvittiin. Victorin asiakkaana opin, mitä feodaalikommunismi tarkoitti. Erässä keskustelussa Viktor totesi, että hänen piti käydä Zürichissä tapaamassa lääkäriään, joka hoiti hänen selkäänsä. Sitten hän keksi, että samalla matkalla voisi viedä Mersun huoltoon Helsingissä.”
Palattuaan Suomeen vuonna 1975 Tiusaselle oli yllätys havaita, kuinka moni uskoi kommunismiin (tai kuinka moni luuli olevan kannattavaa olla sellaisessa uskossa). Ulkomailta katsottuna Suomi vaikutti henkiseltä ilmastoltaan kummalliselta.
Mukana todistamassa suunnitelmatalouden hautajaisia
Pitkään yritettyään Tiusanen sai luvan vierailla Neuvostoliiton suunnittelutoimistossa Gosplanissa, vaikka hänen kotiryssänsä oli aiemmin ilmoittanut, ettei sinne länsimaalaisilla ollut asiaa. Hän oli valmistautunut vastaanottamaan liturgiaa kommunismin ylivoimaisuudesta, mutta toisin kävi. Hän saikin kuulla realistisen arvion koko SEV-alueen talouskasvukuplan puhkeamisesta.
Taustaennustus ja jälkiselitys oli, että 1980-luvun jälkipuoliskolla öljyn hinta romahti, ja kun tärkeä viisivuotissuunnitelma oli lyöty lukkoon, vientitulot puolittuivat. Tiusanen arvioi, että hintaromahdus oli osatekijä kommunismin jättivaltion hajoamisessa. Tuota lukiessa tulee arvuutelleeksi, mitä vastaavanlaisesta seuraa tämän hetken Venäjälle?
Kotiryssien satuiluista Tiusasella on kerrottavaa. Esimerkiksi kun Neuvostoliitto oli juuri miehittänyt Afganistanin, hänelle valistettiin, että maa oletettavasti saavuttaisi Suomen elintason kahdessa kymmenessä vuodessa – tämä siksi että sosialismi luo hyvinvointia. ”Aikaa myöten kotiryssien holhoava käytös muuttui vapaamielisemmäksi.” Ehkä todellisuus saattaa sittenkin muokata kommunistien käytös- ja ajattelumalleja.
Mitä Tiusanen ei nyt kertonut
Tauno Tiusanen ei laajassa artikkelissaan lähde rehvastelemaan sillä, mitä hänen tiedetään kulissien takana tehneen Suomessa. Kaikessa hiljaisuudessa hän toimi maamme terävimmän poliittisen johdon asiantuntijana kyeten kertomaan havaintojaan ilman, että niistä tieto olisi laajemmalti levinnyt, ja ollut ”vaaraksi” kuulijoille.
Hän oli mukana Max Jakobsonin järjestämissä yhteiskuntaseminaareissa sekä 1980-1990–lukujen vaiheessa jäsenenä presidentti Mauno Koiviston nimittämässä Neuvostoliiton tilaa arvioivassa asiantuntijaryhmässä. Koivisto oli kaiketi fundeerauksissaan jo tuolloin tietoinen Tiusasen kylmäkiskoisista Neuvostoliitto-ennustuksista, mutta ei kyennyt säätämään asenteitaan Baltian maiden suhteen – kuten ei myöhemmin Tarja Halonenkaan. Tuohon Tiusanen ei puutu, vaan pysyttelee tiiviisti ajassa ennen sosialistisen suunnitelmakuplan puhkeamista.
”Kun olin muuttamassa Skotlannista takaisin Suomeen (väitöskirja Glasgowissa), eräs kollega saatteli minut matkaan toteamalla, että olin edustanut kotimaatani todella ansiokkaasti. Olisi kai pitänyt jäädä maahan, missä työtäni arvostettiin.”
Osa entisaikojen vaikuttajista kokee Tiusasen yhä kiusalliseksi – hän taisi olla enemmän kuin oikeassa.
