Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaa Antti Lindtman on maltillinen poliitikko. Usein häneen on liitetty arvio, että Lindtman on entisen puoluejohtajan Eero Heinäluoman poliittinen klooni.
Yhteys Heinäluomaan löydettiin jälleen, kun SDP oli kääntänyt kelkkansa ja äänestänyt eduskunnassa eräiden yksityisten terveyspalveluiden Kela-korvausten lisäyksen puolesta.
SDP:sta kiistettiin peli ja äänestäjien kosiskelu. Kyse oli vain paluusta entiseen linjaan. Puolue on aiemmin tukenut joidenkin yksityisten palveluiden Kela-korvauksia.
Lindtmanin kannanotot ja toimintatavat poikkeavat Sanna Marinin linjasta ja Heinäluoman, tyylistä politikoida. Kela-äänestystä on tulkittu irtiotoksi Marinin ja entisen ministerin Krista Kiurun (sd.) linjasta.
Oikeisto-oppositio arvosteli Marinin hallituksen talouslinjaa. Osa sosiaalidemokraateistakin puri kieleensä kauhistellessaan, kuinka kalliiksi puolueen yhteistyö vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa tuli.
SDP:n vaihtoehtobudjetti oli toinen esimerkki muutoksesta. Siinä ei vaadittu Petteri Orpon (kok.) hallituksen valmistelemien sosiaalietuuksien leikkausten perumista.
Edelliset puheenjohtajat Antti Rinne ja Marin uhosivat ennen 2019 vaaleja romuttavansa Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen aktiivimallin. Vaalien jälkeen järjestely korvattiin samankaltaisella uudistuksella, jossa olennaisin muutos koski lain nimeä.
Lindtman ja Heinäluoma ovat keskilinjan sosiaalidemokraatteja, mutta heidän toimintatavoissaan on eroja. Heinäluoma oli puheenjohtajana arka päättäjä. Hän verkottui, selvitti ja selvitti.
Lopulta Heinäluoman seitti oli niin tiivis, että hän juuttui siihen. Tunnetuin esimerkki on vaalivuodelta 2007, jolloin Heinäluoma johti sekä puoluetta että valtiovarainministeriötä.
SDP:n talousohjelma tuli aivan vaalien alla, koska Heinäluoman piti saada ensin tieto oman ministeriönsä talouskatsauksen sisällöstä. Puolueessa puhuttiin Heinäluoman rimakauhusta.
Lindtman on rauhallinen poliitikko, mutta Heinäluomaa rohkeampi. SDP:n sisällä yhtenä olennaisena erona pidetään sitä, että hän johtaa puoluetta edestä ja altistaa itsensä arvostelulle.
Puolitoista vuotta puoluettaan johtanut Lindtman on uskaltautunut myös epävarmoihin yrityksiin, joissa on ollut vaara saada sormille. Tunnetuin on tappio Marinille SDP:n pääministerivaalissa vuonna 2019.
Lindtmanin asema ei ole kiistaton. Hänellä on vastustajia. Arvostelijoiden joukko ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Siihen kuuluu Marinin kannattajia ja niitä, jotka ovat pettyneet uransa verkkaiseen etenemiseen.
Joidenkin arvioiden mukaan yksi keskeisempiä kriitikkoja on Kiuru. Lisäksi 2023 vaaleissa eduskunnasta pudonneen Rinteen on arveltu kulisseissa vähintäänkin arvostelevan puheenjohtajaa.
Lindtmanin politiikassa linja ja taktiikka tukevat toisiaan. SDP:n tavoitteena on päästä seuraavaan hallitukseen.
SDP on siirtynyt kohti keskustaa ja lähemmäksi suurinta kilpailijaansa kokoomusta. Sillä on merkitystä, kun kunta- ja aluevaalit ovat takana ja 2027 eduskuntavaalit edessä.
Perussuomalaisten kehno menestys huhtikuun vaaleissa kiristää väistämättä tunnelmia puolueessa ja mahdollisesti myös hallituksessa. Perussuomalaistenkin kansanedustajat tietävät, että vaaleissa eduskunnasta vaihtuu noin kolmannes.
Perussuomalaisille tärkeitä asioita on viety päätökseen. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) puolustaa intohimoisesti leikkauksiaan, jotka eivät kuitenkaan ole parasta vaalikauraa populistipuolueelle.
Hallituksen ilmapiirillä ja perussuomalaisten käytöksellä on vaikutusta siihen, millaiseen hallitukseen kokoomus pyrkii vaalien jälkeen.
Rinne ja Marin inhosivat kokoomusta. Lindtmanille Petteri Orpon kokoomus kelvannee tarvittaessa kaveriksi.
