Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan puolustukseen on alkanut Donald Trumpin hallinnon viimeaikaisten lausuntojen myötä näyttää yhä epävarmemmalta. Siksi EU aikoo jatkossa ostaa sotatarvikkeensa ensisijaisesti Euroopasta.
Prahassa toimivaa European Values Center for Security Policy- tutkimuslaitosta johtava Jakub Janda kertoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa arvostavansa sitä, että EU:n jäsenvaltiot aikovat vihdoin investoida massiivisesti oman maanosansa puolustukseen.
– Se valitettavasti tapahtuu yksitoista vuotta myöhemmin kuin olisi heti Venäjän ensimmäisen Ukrainaan vuonna 2014 tekemän hyökkäyksen jälkeen pitänyt, Janda sanoo.
Euroopalla on hänen mukaansa edessään kaksi suurta ongelmaa. Euroopan puolustusinvestointien realisoituminen toimituksiksi veisi ensinnäkin 3–7 vuotta, eikä Euroopalla yksinkertaisesti ole tarvittavia teollisia valmiuksia kaikkein kehittyne impien asejärjestelmien tuottamiseen.
– Euroopan selviytymisen kannalta parhaan strategian on oltava kolminkertainen: Ostetaan kaikki saatavilla olevat asejärjestelmät ”hyllystä”, kuten Puola Etelä-Koreasta, hidastetaan Yhdysvaltojen strategista vetäytymistä Euroopasta kaikin mahdollisin rahoituksellisin keinoin ja vahvistetaan massiivisesti eurooppalaista puolustusteollisuutta, Janda toteaa.
Myös Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan toimistoa johtava Anna Wieslander olisi valmis ulottamaan eurooppalaiset puolustustarvikehankinnat Britanniaan ja Turkkiin.
– Tämä on useista syistä ainutkertainen tilaisuus lujittaa ja vahvistaa Euroopan puolustusteknologista ja -teollista perustaa. Panokset ovat liian korkeat, jotta sitä olisi varaa heikentää suhteessa kolmansiin maihin, Wieslander sanoo.
Ukrainaan suunnattuihin asetoimituksiin liittyneet ongelmat korostavat hänen mukaansa sitä, että EU:n on luotava edellytykset kestävälle puolustusteollisuudelle. Unionin on varmistettava, että tilauksia on kaiken aikaa riittävästi, jotta tuotantolinjat pysyvät käynnissä ja jotta malli on myös jakeluportaiden kannalta uskottava ja mielekäs. Hankintoja kolmansista maista tulisi siksi jatkossa tarpeen tehdä mahdollisimman vähän tai mieluummin ei ollenkaan.
Tanskan maanpuolustuskorkeakoulun professori Olivier Schmitt painottaa, että puhuttaessa Euroopan turvallisuudesta ei tarkoiteta vain EU:ta, vaan Eurooppaa kokonaisuudessaan.
– Sekä Britannia että Turkki ovat uskottavia ja tärkeitä turvallisuuskumppaneita sekä itsessään että halussaan vastustaa Venäjän laajentumista – molemmat omista syistään, hän toteaa.
– Niiden sisällyttäminen eurooppalaisiin prioriteetteihin olisi tapa luoda yhteisiä intressejä, jotka saattavat pohjustaa tietä tiivistyvään yhteyteen myös turvallisuuskumppanuuksissa formaatista riippumatta.
