Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston raportti valmistui pari viikkoa sitten. Yksi sen pääviesteistä oli se, että Suomen finanssipolitiikka on ollut liian löysää ja eheyttävää tilanteessa, jossa inflaatio laukkaa villinä.
Arviointineuvoston raportissa päädyttiin samaan lopputulemaan kuin moni muukin alkuvuodesta ilmestynyt ennuste. Raportin mukaan Suomen talouskasvu tulee tämän vuoden aikana olemaan nollassa tai jopa negatiivista.
Venäjän kaupan lähes täydellinen hyytyminen ei vaikuta Suomen talouteen merkittävästi. Suurimmat syyt huonolle talouskehitykselle on koko Euroopan laajuisella energiakriisillä sekä Eurooppa ja Suomea niin ikään rasittavalla tarjontashokilla.
Suomen tulevalla hallituksella on edessään rajut sopeuttamistoimet. Työkalupakista löytyvät veronkorotukset sekä leikkaukset. Talouden arviointineuvoston varapuheenjohtaja Jukka Pirttilän mukaan painotus tulisi olemaan jälkimmäisissä.
– Paketti todennäköisesti tarvitsee sekä tiettyjä veronkorotuksia että menoleikkauksia. Varsinainen valinta näiden välillä on poliittinen, Pirttilä sanoo Verkkouutisille.
– On olemassa ristiriitaista tutkimusnäyttöä siitä, kuinka veronkiristykset vaikuttaisivat talouteen. Osa tutkimusnäytöstä on sitä mieltä, että tilanteessa, jossa tehdään sopeutustoimia veronkiristyksillä, olisi haitallisemmat vaikutukset kasvuun kuin menoleikkauksilla. Sitä varten sanomme raportissa, että jos verojaan kiristetään, niin kiristysten tulisi olla hyvin viisaita. Veronkiristysten tulisi olla sellaisia, jotka haittaavat hyvin vähän talouskasvua.
Haittaverot yksi kiristettävä kohde
Mutta jos veronkorotuksia tehdään, niin Jukka Pirttilän mukaan yksi mahdollinen kohde voisivat olla haittaverot. Samalla hän muistuttaa, että toivottavaa olisi, että esimerkiksi ympäristöveron veropohja pienenisi.
– Se ei ole välttämättä pitkän aikavälin ratkaisu. Yksi ratkaisu olisi alennettujen arvonlisäasteiden ja kiinteistöveron nostaminen, jotka eivät ole poliittisesti helppoja päätöksiä. Kyseiset verot tarkoittavat ruoan ja asumisen hinnan nousua. Mutta ne ovat veroja, jotka eivät haittaa työllisyys- ja innovointikannusteita, Pirttilä sanoo.
Jukka Pirttilän kausi viisihenkisen Talouspolitiikan arviointineuvoston varapuheenjohtajana on kestänyt neljä vuotta. Yhtä pitkään kuin nykyisen hallituksen. Talouspolitiikan arviointineuvosto on kritisoinut yhtä pitkää Suomen hallituksen finanssipolitiikkaa. Kritiikki yltää itse asiassa jo Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudelle.
Sopeuttamistoimien pitäisi jatkua kahden hallituskauden yli, jotta Suomi saataisiin takaisin kasvu-uralle. Tämän kahdeksan vuoden aikana leikkauksien tulisi olla 0,4–0,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Arviointineuvosto painottaa, että leikkaustoimet ovat linjassa myös EU:n linjauksen kanssa. Suomen suunnan muuttaminen kahdeksan vuoden aikavälillä on Pirttilän mukaan hyvinkin mahdollinen.
– Tavoitteena on keskipitkällä aikavälillä kääntää velka per BKT-suhde laskuun. Se on tavoite, joka lukee myös EU:n finanssipolitiikkaa koskevissa uusissa ohjeissa. Laskelmiamme mukaan tekemillämme oletuksilla velkasuhde rupeaa kääntymään. Kun lisää aineistoa kertyy, niin suunnitelmaa pitää muuttaa sen mukaan, miltä taloustilanne näyttää, Pirttilä sanoo.
Hän muistuttaa, että oletuksiin ei kannata liiaksi hirttäytyä.
– Se mikä on olennaista, niin politiikka pitäisi aloittaa heti seuraavan hallituskauden alussa.
Ilmastopolitiikka kaipaisi taakseen konkretiaa
Englanninkielisestä raportista määrällisesti suuri osa on käytetty Suomen ilmastopolitiikan käsittelyyn. Suomessa on tehty koko maailman mittakaavassa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston raportin mukaan toimet kaipaisivat myös talouspoliittista tarkastelua taakseen. Onko Suomen ilmastopolitiikan tavoitteet liian kunnianhimoisia?
– Tavoitteet eivät ole liian kunnianhimoisia, mutta nyt olisi aika miettiä niitä keinoja, joilla tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi vihreän siirtymän investoinneista ei näe selkeästi, minkälaisia vaikutuksia niiden odotetaan saavan aikaan. Tällä hetkellä meillä on ylätason tavoitteet ja erilaisia toimia, mutta niistä puuttuu yhteys, jotta laskelmat näyttäisivät uskottavilta, Jukka Pirttilä sanoo.
Vihreän siirtymän talousvaikutuksia ei ole tällä hetkellä tarkasteltu kovinkaan systemaattisesti.
– Ilmastopolitiikkaan tarvittaisiin lisää economicsia.
Arviointineuvosto myös toteaa, että ilmastopolitiikka koettelee toisia kansanryhmiä epäreilummin kuin toisia. Tämän kansanosan, joka joutuu kärsimään muita enemmän Suomen ilmastopolitiikasta, pitäisi saada kompensaatiota.
– He, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kaupungeissa, ja pystyvät käyttämään julkista liikennettä kärsivät vähemmän. Jos katsotaan koko väestöä, niin suurituloisimmat kotitaloudet käyttävät eniten rahaa polttoaineisiin. Myös pienituloiset joutuvat käyttämään autoa ja joutuvat kohonneiden polttoainekustannusten takia joutua vaikeuksiin.
Pirttilä nostaa esille energiakriisin hoidossakin esiin nostetut könttäsummaiset palautukset, jotka olisivat sidottu tulotasoon, ei niinkään ajettuihin kilometreihin.
– Ne eivät pienentäisi kannustimia toimia energiatehokkaasti, mutta kokonaisuudessaan se vaikuttaisi siihen, että ei tulisi pelkästään kiristyksiä tämän takia.
