Länsimaiden täytyy ehkä oppia sietämään Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania, arvioi italialainen professori ja kansainvälisen politiikan tutkija Nathalie Tocci Politicon kolumnissaan.
Vielä viikko sitten mielipidetiedustelut ennustivat Erdoğanille tappiota presidentinvaaleissa. CHP-puolueen Kemal Kılıçdaroğlun ennustettiin jopa voittavan vaalit ensimmäisellä kierroksella ja oppositiopuolueiden saavan enemmistön maan parlamenttiin.
Toisin kävi. Erdoğanin AKP-puolue ja sen liittolaiset saivat parlamentin 321 paikkaa Turkin 600-paikkaiseen parlamenttiin, ja Kılıçdaroğlu jäi 44,9 prosentin kannatuksellaan kauas Erdoğanin taakse, joka keräsi 49,5 prosentin kannatuksen. Toisella kierroksella Erdoğanin voitto näyttää todennäköiseltä.
Tocci huomauttaa, että Turkki ei ole liberaali demokratia. Erdoğanin johdolla oikeusvaltiota on murennettu ja kansalaisten oikeuksia rajoitettu. Samalla vaalit kuitenkin osoittavat, että Turkki ja Erdoğan eivät ole sama asia. Turkin kansalaisyhteiskunta ansaitsee länsimaiden tuen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että EU:n tulisi aggressiivisesti kritisoida Turkin demokratian tilaa. Erdoğanin odottamaton vaalivoitto osoitti, että autoritäärisellä populismilla on edelleen runsaasti kysyntää, ja Turkin kaltaisessa kansallismielisessä maassa ulkopuolelta tuleva kritiikki tulee helposti ”bumerangina takaisin”.
Tocci painottaa, että tämä ei koske vain Turkkia. EU:n on pystyttävä sietämään myös autoritäärisiä maita, joiden hallinnot eivät ole kaikesta yhtä mieltä EU:n länsimaiden kanssa. Julistuksiin perustuva diplomatialla ja saarnaamisella ei tilannetta muuteta.
– Missään tämä ei näy paremmin kuin länsimaiden epäonnistuneissa yrityksissä houkutella kahden vaiheilla olevia Afrikan, Itä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maita puolelleen Ukrainan sodan suhteen puhumalla sääntöperäisestä maailmanjärjestyksestä, demokratiasta ja antikolonialismista, Tocci selittää.
Tämä ei tarkoita, että länsimaiden tulisi unohtaa nämä periaatteet. Ratkaisu ei myöskään ole selän kääntäminen Turkille ja muille autoritäärisille maille, sillä tämä vastaavasti avaisi ovet näiden maiden lähentymiseen Venäjän kanssa.
Ratkaisuksi Tocci esittää, että EU:n on ryhdyttävä pragmaattisesti kehittämään kumppanuuksia, joista vastapuolet kokevat saavansa konkreettista hyötyä. Vastaavasti EU:n on hyödyttävä näistä kumppanuuksista samalla tavalla.
Euroopan kannattaisikin Toccin mukaan käydä rehellistä keskustelua siitä, mitä se haluaa ja mitä se voi tarjota, kehystäen tämän prosessin ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion ympärille. Samalla tulee kuitenkin välttää tilannetta, jossa saarnattaisiin arvoista käyden samalla vaihtokauppaa esimerkiksi pakolaisista ja Mustanmeren viljasopimuksesta, kuten tähän asti on tehty.
– On etsittävä vaihtoehtoisia hiljaisempia keinoja vuorovaikutukseen Turkin yhteiskunnan kanssa, jotka eivät rajoitu maan johtoon. Samalla pelkkä vaihtokauppoihin perustuva suhde Erdoganin kanssa ei tee oikeutta Turkille, sen dynaamisuudelle ja muutospotentiaalille, Tocci tiivistää.
