Venäjän sotilaalliset epäonnistumiset Ukrainassa ovat olleet sodan harvoja myönteisiä yllätyksiä. Näin sanoo Venäjän historian ja politiikan kokenut tarkkailija, Princetonin yliopiston emeritusprofessori Stephen Kotkin. Hän kommentoi Ukrainan sodan kehitystä The New Yorkerin haastattelussa.
Kotkin nauttii suurta arvostusta Venäjän asiantuntijana, ja hänet tunnetaan etenkin laajasta Josif Stalinin elämäkerrastaan. The New Yorker kertoo Kotkinin olevan hyvin verkostoitunut niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Kiovassa. Haastattelussa hän kommentoi sotaa varsin pessimistisin sävyin. Vaikka Ukraina on onnistunut torjumaan venäläisten miehityksen, puolustanut onnistuneesti pääkaupunkiaan ja jopa vallannut takaisin Venäjän aikaisemmin miehittämiä alueita, arvioi Kotkin Venäjän olevan loppupelissä kuitenkin niskan päällä.
Hän vertaa Ukrainan tilannetta talonomistajaan, jonka kotia kutsumaton vieras tuhoaa. Talon asukkaalla koteja on vain yksi, kun taas taloa tuhoavalla on asuinpaikkanaan kartano. Venäjä tuhoaa nyt ukrainalaisten kotia, Kotkin toteaa.
– (Vladimir) Putinin strategiaa voisi kuvailla sanoin ”enkö voi saada sitä? Silloin kukaan muukaan ei voi sitä saada”. Ikävä kyllä tragedia piilee juuri tässä, Kotkin sanoo.
Tragedian keskellä professori kiinnittää huomiota pariin ”myönteiseen yllätykseen”. Ensimmäinen näistä on ukrainalaisten taistelutahto ja rohkeus, jota hän kuvailee ”innoittavaksi”.
– Venäjän epäonnistumiset ovat olleet toinen myönteinen yllätys. Tiesimme, että Venäjällä on ongelmia. Monet meistä uskoivat, että Venäjän armeija on todellisuudessa korkeintaan 30 000-50 000 miehen vahvuinen, jos puhutaan koulutetuista ja hyvin varustetuista taistelijoista, ei korruptoituneiden upseereiden johtamista, sadoista tuhansista koiranruokaa syövistä ja hädin tuskin koulutetuista ja huonosti varustetuista varusmiehistä.
– Mutta tästä huolimatta Venäjän tavoitteiden epäonnistumisen mittakaava Ukrainassa, sotilaallisesta näkökulmasta, tuli miellyttävänä yllätyksenä monille, myös minulle, Kotkin sanoo.
Myös Euroopan vahva tuki Ukrainalle on Kotkinin mukaan ollut positiivinen yllätys. Toisaalta professori on pettynyt pakotteiden vähäiseen tehoon. Venäjän talous ei romahtanut, vaan vaikuttaa Kotkinin mukaan puskuttavan verrattain normaalisti.
Vladimir Putin saa Kotkinilta äärimmäisen heikon arvosanan strategina. Putinin aloittama sota on johtanut ”katastrofiin”, Kotkin sanoo, ja listaa esimerkkejä: Venäjän maine on tuhottu, Ukraina on yhtenäisempi kuin koskaan, Nato jatkaa laajentumistaan. Jopa Ruotsi on hakenut puolustusliiton jäsenyyttä, Kotkin toteaa.
Kotkin ei ole huolissaan lännen tahdosta tukea Ukrainaa, sillä uutiset Venäjän raakuuksista ja ukrainalaisten puolustuskamppailusta vaikuttavat jatkossakin läntisiin mielipiteisiin. Ukrainassa on kyse ”enemmänkin murhasta kuin sodasta”, professori kuvailee. Vaikka länsi pysyykin yhtenäisenä Ukrainan takana, on aseavun tulevaisuus kuitenkin epävarma, Kotkin sanoo. Aseteollisuus ei yksinkertaisesti kykene pysymään tarvittavassa tahdissa, ja ongelmallista on myös muiden Yhdysvaltojen liittolaisten, kuten Taiwanin, jääminen ilman riittävää tukea.
Kotkin korostaa olevansa Ukrainan vastaanottaman aseavun kannattaja ja toivovansa Ukrainan voittoa. Haastattelussa Kotkin ei kuitenkaan näe sodalle muuta lopputulosta kuin neuvottelut, joissa kaikki osapuolet joutuvat tekemään kompromisseja.
Kotkin suuree haastattelun lopuksi myös modernin ja liberaalin Venäjän katoamista.
– Meillä on Venäjä, joka myös yhteiskuntana näyttää enemmän ja enemmän Putinin hallinnolta. Meillä on Venäjän muukalaisvihamielinen äärioikeisto, joiden mielestä sotaa ei käydä oikein, jotka haluavat ydinpommittaa Ukrainaa ja länttä. He ilmaisevat mielipiteensä sosiaalisessa mediassa, ja sosiaalinen media ruokkii sitä.
– Eli tällainen Venäjä on jo tänä päivänä. Venäjä on muuttunut suuresti. Sodat johtavat monenlaisiin muutoksiin, Kotkin sanoo.
