Puolustusvoimat käynnistää laajoja toimia kriisi- ja sota-ajan huoltovarmuuden testaamiseksi.
Puolustushallinto aikoo tarkastaa suomalaisten yritysten kanssa tehtyjä tuotantovarauksia, kertoo Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen Helsingin Sanomille.
Tuotantovaraus tarkoittaa sopimuksia yritysten kanssa, joissa yritykset sitoutuvat tuottamaan poikkeusaikoina tuotteita tai palveluja maanpuolustuksen tarpeisiin. Sopimuksia on tehty yli tuhannen yrityksen kanssa.
Nyt tavoitteena on Heiskasen mukaan varmistaa, että tuotantovaraukset vastaavat nykypäivän puolustusjärjestelmää.
– Tämän kevään aikana perataan kaikki tuotantovaraukset, joita on tehty vuosien ja vuosikymmenten aikana. Nyt katsotaan, miten ne vastaavat meidän puolustusjärjestelmäämme, Heiskanen sanoo.
Puolustusvoimat käynnistää koemielessä sota-ajan tuotantoon tarkoitetut linjat ja teettää osalla yrityksistä tuotantovarausten koe-eriä. Heiskasen mukaan tuotantolinjoja käynnistetään jo ensi kuussa.
Toimenpiteet eivät Heiskasen mukaan tarkoita siirtymistä sotatalousmoodiin, vaan tarkoitus on keskittyä koe-eriin ja varmistamaan, että yritykset toimivat myös poikkeusoloissa.
– Tarkoituksemme ei ole mennä totaaliseen sotatalousmoodiin, että lähtisimme keskeytymättömään kolmivuorotyöhön, koska siihen ei ole tarvetta. Riittää, että teemme koe-erät, Heiskanen sanoo.
Strategisten kumppanien kuten korjaamoista ja ruokailusta vastaavien Millogin ja Leijona Cateringin kanssa tarkoitus on myös sotapelata näiden konseptit stimuloiduissa poikkeusoloissa.
– Tähän asti on keskitytty siihen, että niiden toiminta on kustannustehokasta normaalioloissa. Nyt varmistetaan, että ne toimivat myös poikkeusoloissa, Heiskanen sanoo.
Puolustusvoimat on saanut viime vuosina lisävaroja kalustohankintoihin, ja sotatarvikkeiden varastot alkavat täyttyä.
Ase- ja ammusvarastoja täytyykin laajentaa, koska nykyiset eivät riitä kaiken varastoimiseen. Yhdysvaltojen kanssa solmittu DCA-sopimus mahdollistaa amerikkalaisen sotamateriaalin varastoimisen Suomessa.
– Lähdemme siitä, että osan sotamateriaalista pitää olla Suomessa, mutta kaiken ei pidä olla täällä, ettei se ole tulivaikutuksen alla. Myös omaa materiaalia suunnitellaan varastoitavaksi tukialueille, mikä tarkoittaa Ruotsia ja Norjaa, Heiskanen sanoo.
