Euroopan komissio kehotti maaliskuussa kansalaisia varautumaan mahdollisiin poikkeustilanteisiin 72 tunnin kotivaralla. Samaan aikaan moni EU-maa pyrkii saamaan kansalaisiaan valmistautumaan mahdolliseen konfliktiin.
Esimerkiksi Ruotsissa jaettiin loppuvuodesta jokaiseen kotiin keltainen lehtinen, jossa kerrottiin, miten sotaan tai kriisiin voi varautua. Vastaava opas laadittiin myös Suomessa, joskin ainoastaan nettiversiota.
Nyt hyväksi esikuvaksi nostetaankin juuri Suomi, jossa pahaan päivään varautumisesta ei koskaan luovuttu. Asiasta kertoo CNN.
Saksalaisen German Marshall Fund -ajatuspajan transatlanttisen turvallisuuden varajohtajan Claudia Majorin mukaan eurooppalaisten olisi syytä ottaa valtiovallan kehotukset vakavasti. Sodan lisäksi on varauduttava myös harmaaseen vaiheeseen – sotaa edeltävään tilaan, jossa uhkina ovat hybridivaikuttaminen ja erilaiset pienemmät vihamieliset operaatiot.
Major nostaa hyväksi esimerkiksi Suomen. Hän muistuttaa, että täällä Venäjän uhkan ymmärtäminen on suorastaan kirjattu kansakunnan DNA:han.
Hän sanookin, että Suomessa varautuminen on otettu tosissaan jo kylmästä sodasta lähtien. Samasta syystä eri maiden edustajat matkaavat nyt Suomeen oppimaan asiasta.
– Miksi me kaikki menemme Suomeen katsomaan heidän väestönsuojajärjestelmiään, lääkevarastojaan ja asevelvollisuuttaan? He ottivat oppia historiasta; Kukaan ei auta meitä, meidän on selvittävä omillamme, Major tiivistää.
Vastaava ymmärrys vallitsee myös Baltian maissa.
– Eksistentiaalinen uhka, pelko valloitetuksi tulemisesta, kartalta katoamisesta, on erittäin todellinen Baltian maissa, Major sanoo.
– He eivät ymmärrä, miksi muut eivät tajua sitä.
Major nostaa tällaisista maista esimerkeiksi Portugalin, Italian ja Ison-Britannian. Välimeren rannoilla tai saarella voi olla vaikeaa tajuta, miten merkittävän uhan Venäjä muodostaa Euroopan itäreunalla.
Esimerkiksi Italiassa muuttoliike Välimeren yli ja epävakaus Pohjois-Afrikassa muodostavat paljon polttavamman puheenaiheen. Sillä on myös enemmän merkitystä kotimaan politiikkaan ja talouteen.
Kun kansalaisilla ei ole kokemusta sodasta, he eivät välttämättä otakaan sen uhkaa tosissaan. Majorista oleellisin kysymys onkin, miten eurooppalaisten maiden DNA:ta muutetaan, jotta varautuminen otetaan tosissaan.
Lisäksi tärkeää on, että varautumispuheilla ei säikäytetä kansalaisia turhaan.
– On kuin nuorallakävelyä kasvattaa varautumista lipsumatta hätääntymiseen ja katastrofien maalailuun. Haluamme ihmisten olevan tietoisia, emme paniikissa, Major tiivistää.
Lopuksi Majorilla on varoitus: Jos varautumista ei oteta tosissaan, on Eurooppa mahdollisessa konfliktitilanteessa pulassa.
– Jos yhteiskunta ei ole halukas ja valmis tukemaan sotatoimia kuten Ukrainan kansalaisyhteiskunta tukee nyt, me emme tule voittamaan, Major sanoo.
