Asiantuntija katsoo, että ydinvoiman potentiaalia voi jäädä käyttämättä, mikäli Suomi ei tarkastele asiaa käsittelevää lainsäädäntöä.
Turun Sanomien artikkelin mukaan ydinjätteen loppusijoitus sekä ulkomaalaisen ydinjätteen tuonti on ollut jo pitkään tabu.
Ydinjätteen tuonnilla ei ole teknologista estettä, mutta poliittisesti se on arka aihe. Tällä hetkellä tuonti ei ole sallittua.
Moni asiantuntija katsoo kuitenkin, että asiasta tulisi käydä pragmaattista keskustelua.
Suomella on ydinjätteen käsittelyyn liittyen mahdollisuus edelläkävijyyteen myös kansainvälisesti sekä huomattaviin taloudellisiin etuihin.
Orastavaa kiinnostustakin Suomen kallioperään on TS:n mukaan ollut joissakin Euroopan maissa. Kiinnostusta olisi nimenomaan ostaa loppusijoitustilaa.
Tutkija Marja Vuorio katsoo, että yhteiset ratkaisut loppusijoituksille voisivat olla toimivia, jos taloudellinen kannattavuus varmistetaan. Loppusijoituksen tulisi myös olla valinta, ei pakko:
– Hyväksyttävyyden voi tappaa tunne siitä, että komissio tai joku muu kasvoton byrokraatti alkaa sanella, mihin jätteet pitää laittaa.
Ydinjätteen loppusijoituksen taloudellinen arvo voi olla Euroopassa yli 140 miljardia euroa.
Vuorio toivoo, että asiasta käytäisiin “faktapohjalta” keskustelua ja ilman pelottelua.
– Iso osa ydinvoiman potentiaalista jää käyttämättä pullonkaulojen vuoksi. Jos jokin maa – kuten vaikka Suomi – avaisi pelin kunnolla, niin ehkä keskustelu helpottuisi ainakin tältä osin, tietokirjailija ja ydinvoiman ympäristöhyötyjä painottavan Think Atom -ajatuspajan perustaja Rauli Partanen toteaa.
