Itämerellä ja Suomenlahdella kulkeva Venäjän varjolaivasto on aiheuttanut suomalaisille huolta kesästä lähtien. EU-maat ovat puhuneet siitä, että ne iskisivät Venäjän sotakassaan. Puheista huolimatta suuri joukko EU-maita käyttää edelleen venäläistä öljyä ja maakaasua, jotta yhteiskunnan rattaat pyörivät.
Aiemmin asiaan on kiinnittänyt huomiota Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa Instituutin johtaja Kari Liuhto Verkkouutisten haastattelussa. Onko se yksi syistä, miksi EU:n on ollut vaikea saada suunnattua toimivia pakotteita Venäjän varjolaivastoa kohtaan? Pakotteisiin tarvitaan kaikkien EU-maiden yksimielinen päätös.
– Varjolaivastolla tarkoitetaan sellaisia venäläisaluksia, joissa kuljetetaan raakaöljyä, öljytuotteita tai LNG-maakaasua rikkoen G7-maiden asettamaa hintakattoa. Se ei yksinään tarkoita, että alukset olisivat vaaraksi kenellekään, Suomen Pankin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko sanoo Verkkouutisille.
Venäjää on sanottu isoksi huoltoasemaksi. Se saakin ison osan tuotoistaan vientituloina. EU-maista Venäjältä polttoainetta ostavien maiden listassa on sellaisia nimiä kuin Unkari, Ranska, Slovakia, Itävalta ja Italia. Kaikki niistä eivät ole kuitenkaan samalla viivalla.
– Unkariin ja Slovakiaan tulee putkikaasua ja öljyä Venäjältä. Ranskaan ei tule näistä kumpaakaan, mutta Ranskaan tulee nesteytettyä maakaasua. Se on pakotteiden alaista vain Suomessa ja Ruotsissa. EU-maat ovat katsoneet, että se on meille kriittisen tärkeä tuote. Siihen ei muodostu samanlaista riippuvuussuhdetta kuin putkikaasuun, Solanko sanoo.
– Sen kieltämisellä ei saada suurta hyötyä. Venäjän vientitulot tulevat pääosin öljystä ja öljytuotteista.
Voima ja pakotteet toimivat yhdessä
Pakotteet purevat, mutta laivasto on kooltaan niin suuri, että ne eivät tehoa nopeasti. Varsinkin, kun pakotteet pitää kohdistaa aina yhteen laivaan kerrallaan.
– Pakotteiden avulla Venäjän varjolaivastoa on vaikea lakkauttaa, mutta yksi tehokas keino on suunnata pakotteita varjolaivaston aluksiin, Solanko sanoo.
– Aluksi pakotteet suunnattiin varustamoihin, mutta pian huomattiin, että kun varustamo joutui pakotelistalle, niin se ajettiin konkurssiin. Pian alukset jatkoivat toimintaansa eri yhtiössä. Sen sijaan pakotteiden alla olevien laivojen on vaikea saada palvelua esimerkiksi satamissa. Aluksen kanssa ei saa olla missään tekemisissä, vaikka se kuljettaisi täysin laillista lastia.
Pakotteiden piirissä on tällä hetkellä 79 laivaa. Varjolaivastoon kuuluu arviolta 400 alusta.
Solangon mukaan Venäjän varjolaivastoa ei pelkällä pakotepolitiikalla kaadeta. Sen takia hänen mielestään Suomen viranomaisten toiminta Estlink 2:n kaapelirikon aiheuttaneen Eagle S:n kohdalla on tervetullutta.
– Valitettavasti pelkään, että tarvitsemme sekä voimaa että pakotteita, jotta varjolaivaston sabotaasit saadaan loppumaan. Mutta voimannäytössä kannattaa aina tarkasti miettiä, mitä vastustaja tekee, Solanko sanoo.
Naton pääsihteeri Mark Rutte ilmoitti perjantaina, että Nato lisää läsnäoloaan Itämerellä. Solangon mukaan päätös on ymmärrettävä.
– Päätös on odotettu. Nato haluaa näyttää sotilaallista voimaansa ja viestittää, että liian suuresti ei kannata ruveta rettelöimään, Solanko sanoo.
Varjolaivaston kulun Itämerelle voisi periaatteessa estää. Se on kuitenkin hankala toimi.
– Mikään ei estä tekemästä sellaista poliittista päätöstä, että alukset eivät pääse Itämerelle. Silloin pitäisi olla kuitenkin halu ja kyky valvoa tehtyä päätöstä. Kansainvälisen merioikeuden perusperiaate on, että meret ovat vapaasti liikennöitäviä.
