Venäjä pyrkii professori Pavel Baevin mukaan sitkeästi ylläpitämään vaikutelmaa, että sen joukoilla on aloite käsissään ja että ne kykenevät yhä hallitsemaan sotatapahtumia Ukrainassa. Siksi monia hyökkäyksellisiä operaatioita toteutetaan omista tappioista piittaamatta.
– Samaan aikaan huoli Ukrainan hyökkäyksestä on ilmeinen paitsi venäläisten blogistien, myös politiikan suunnittelijoiden ja sotilasjohdon keskuudessa. He kaikki näkevät, miten tosissaan Ukraina on valmistautunut vastahyökkäykseen ja muodostanut uusia prikaateja, Oslon rauhantutkimusinstituutin tutkimusprofessorina ja tutkijana yhdysvaltalaisessa Brookings-ajatushautomossa toimiva Baev sanoo virolaiselle Diplomaatia-lehdelle antamassaan haastattelussa.
– Eniten venäläisiä huolestuttaa se, että heillä ei ole luotettavaa tiedustelutietoa. Heidän satelliittinsa ovat melko vanhoja eivätkä erityisen käyttökelpoisia. He eivät voi tehdä lentotiedustelua, koska pelkäävät koneidensa menettämistä. Heillä on pulaa lennokeista, ja niillä, mitä heillä on, vain pieni toimintasäde. Venäläiset eivät yksinkertaisesti näe, mitä syvemmällä Ukrainan joukkojen toisessa tai kolmannessa portaassa tapahtuu, ja se saa heidät hermostumaan, hän toteaa.
Ratkaiseva käänne lähellä
Hermostuneisuutta ei Pavel Baevin mukaan esiinny vain ylimmän johdon tasolla, vaan yhä enemmän myös uupuneiden rintamajoukkojen keskuudessa.
– Ne pelkäävät, mitä ukrainalaiset saattavat seuraavaksi tehdä. Niissä nähdään, että ukrainalaiset kykenevät tehokkaasti torjumaan venäläisten operaatioita ilman parhaita mahdollisia joukkoja ja aseistusta. Raportit Bahmutista viittaavat siihen, että ukrainalaiset ovat käyttäneet lähinnä vanhentunutta neuvostokalustoa – eivät lännen toimittamia uusia aseita. Kaikki uudempi ja parempi näyttää olevan reservissä hyökkäystä varten, Baev sanoo.
– Tiedättehän, että armeijat voivat murtua. Neuvostoliiton armeija luhistui vuosina 1941–1942 useaan otteeseen. On muitakin esimerkkejä siitä, miten loppuun kulutetut armeijat murtuvat odottamatta. Saatamme nähdä käänteen, joka murtaa pitkään jatkuneen pattitilanteen. Meidän ei kannata uskoa ajatukseen pitkittyvästä sodasta, vaan se voi jäädä lyhyeksi, hän toteaa.
Hän kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että Ukrainalla on erittäin hyvät edellytykset kääntää sodan kulku ratkaisevasti omaksi edukseen jo tämän vuoden aikana.
– Voimasuhteet – niin vaikea kuin niitä onkin mitata – riippuvat paljon motivaatiosta ja halusta voittaa. Tämänhetkinen asetelma näyttää suosivan Ukrainaa. Myönnän, että toiveajattelun riski on olemassa. Haluan nähdä Ukrainan voittavan tämän sodan – en vain siksi, että olen niin Ukraina-myönteinen, vaan koska myös uskon, että se voi olla Venäjälle ainoa mahdollisuus tulla järkiinsä.