Poliittisesti maailma on ottanut viime vuosina aimo harppauksen oikealle, kirjoittavat politiikan asiantuntijat James Kanagasooriam ja Patrick Flynn brittiläisessä The Spectator-lehdessä. Kanagasooriam työskentelee analyytikkona ja tutkimusjohtajana Focaldata-tutkimusyrityksessä, Flynn toimii samaisen yhtiön datatoimittajana.
Maailman oikeistolaistuminen alkoi kaksikon mukaan Amerikoista. Donald Trumpin marraskuisen voiton lisäksi kansainvälistä huomiota on herättänyt Argentiinan ”anarkokapitalistiksi ” julistautunut presidentti Javier Milei. Kanadassa keskustaoikeistolaiset konservatiivit ovat maan tämänvuotisten parlamenttivaalien ehdoton ennakkosuosikki, brittianalyytikot jatkavat.
– Ja mitä uusi maailma edellä, sitä vanha maailma perässä, Kanagasooriam ja Flynn kirjoittavat.
Italian pääministeri Giorgia Meloni on noussut yhdeksi Euroopan keskeisimmistä johtajista, ja Saksassa helmikuun liittopäivävaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousee mitä todennäköisimmin Friedrich Merzin johtama kristillisdemokraattinen CDU.
Euroopassa yksi suuri maa ei kuitenkaan ole seurannut oikeistopuolueita suosivaa trendiä, Kanagasooriam ja Flynn kirjoittavat.
– Siinä missä muut demokratiat osallistuvat oikeiston riemujuhlaan, Keir Starmerin Britannia näyttäisi merkitsevän vanhan klassisen ”sosialismi yhdessä maassa”-mallin paluuta.
Starmerin työväenpuolue saavutti heinäkuun parlamenttivaaleissa valtavan enemmistön. Parlamentin 650 jäsenestä 402 edustaa tällä hetkellä työväenpuoluetta. Vaikka työväenpuolueen parlamenttienemmistö onkin suuri, eivät äänestäjät välttämättä kannata vasemmistolaista politiikkaa, analyytikot toteavat.
– Britit liikkuvat jatkuvat oikeammalle – eri kysymyksissä kylläkin eri tahtia – mutta kuitenkin selvästi poispäin Työväenpuolueesta.
Vaikka äänestäjät reagoivat usein istuvan hallituksen politiikkaan siirtymällä kannattamaan sen senhetkistä vaihtoehtoa, on muutos nyt tapahtunut lähes ennenkuulumattoman nopeasti ja selkeästi. Työväenpuolue on kyselyissä nopeasti menettänyt kannatusta ja uskottavuutta, ja sekä pääministeripuolueen ja oikeiston perinteisen valtapuolueen konservatiivien haastajaksi on noussut Nigel Faragen Reform-puolue.
Kaikkein selkeimmin britit ovat oikeistolaistuneet maahanmuutto- ja oikeuspolitiikassa, kun taas talouspolitiikan saralla käänne on hitaampi ja vähemmän selkeä. Tyypillinen brittiäänestäjä on huolissaan velkaantumisesta, ”mutta tyrmää useimmat velkaantumisen kuriin saamiseksi pyrkivät ratkaisut”, artikkelissa kuvaillaan.
