Elokuussa 2023 Suomessa ja ympäri maailmaa uutisoitiin Minneapolisin kaupungin entisen poliisin Tou Thaon saamasta tuomiosta osallisuudestaan George Floydin tappoon vuonna 2020.
Kuten tunnettua, Floydin surmaaminen 2020 käynnisti suuren määrän Black Lives Matter -liikkeen mielenilmauksia, joilla on ollut vaikutuksia ympäri maailmaa. Suomalaisessakin mediassa levisi ja levitetään yhä väitteitä Yhdysvaltojen poliisin rasistisuudesta, siitä, että poliisi surmaa tummaihoisia herkemmin kuin valkoihoisia.
Kuitenkin jo ennen Floydin kuolemaa oli olemassa tutkimustietoa, joka asetti nämä monimutkaista asiakokonaisuutta rajusti yksinkertaistavat väitteet kyseenalaisiksi. Suomalainen Wayne State Universityn kriminologian professori Jukka Savolainen on kirjoittanut yleistajuisen artikkelin Rikollisuus vai rasismi? Poliisiväkivalta ja sen tutkimus Yhdysvalloissa, jossa hän esittelee alan tutkimusta ja tutkimustuloksia. On havaittu, että mustilla ja latinoilla oli valkoihoisia suurempi riski joutua poliisin lievien voimakeinojen kohteeksi, mutta jos tutkittiin poliisin aseenkäyttöä, ampumisia, ryhmien välisiä eroja ei ole löydetty.
”…vallitsevan tiedon perusteella olisi virheellistä yksioikoisesti väittää, että Yhdysvalloissa mustilla olisi valkoisia suurempi riski kuolla poliisin luodista, kun otetaan huomioon kaikki tähän riskiin vaikuttavat tekijät.”
Tämä tulos kyseenalaistaa koko BLM-liikkeen nimessäkin esiintyvän väitteen. Toki aihe on vilkkaan tieteellisen debatin kohteena Yhdysvalloissa, ja tutkijoiden näkemykset myös eroavat toisistaan, kuten Savolaisen kirjoituksesta selviää. Tutkimuskohde on erittäin vaikea ja myös tutkimusmenetelmistä keskustellaan ja kiistellään. Hyvä, näin tiede menee eteenpäin.
Savolaisen kirjoituksesta selviää myös mitä seurauksia vinoutuneella uutisoinnilla on ollut: ”…vallitsee syvä ristiriita tieteellisen evidenssin ja tiedotusvälineiden tuottaman mielikuvan välillä”. Yhdysvalloissa kaikki ihmiset poliittisista mielipiteistä riippumatta luulevat poliisin surmaavan monin verroin suuremman määrän mustia kuin mitä oikeasti tapahtuu, siis myös kaikkein konservatiivisimmat oikean laidan yhdysvaltalaiset. BLM-liike on vaikuttanut journalismiin esimerkiksi siten, että aseettomia mustia koskevista poliisiväkivaltatapauksista uutisoitiin yhdeksän kertaa enemmän kuin tapahtumista, joissa poliisin luotiin kuollut oli valkoinen.
Suomalaisesta näkökulmasta erikoista on se, että tämä tutkittuun tietoon perustava näkökulma on loistanut poissaolollaan mediasta ja keskustelusta yleensä. Tilannehan on varsin poikkeuksellinen. Journalisteille olisi tarjolla Yhdysvalloissa työskentelevä suomalainen kriminologian professori, joka on kirjoittanut aiheesta myös yleistajuisesti. Sen sijaan Black Lives Matter -liikehdinnästä ja rasismista yleensä haastatellaan mediassa usein niin sanottuja kokemusasiantuntijoita tai esimerkiksi sukupuolentutkijoita.
Median kestosuosikki monessa muussakin asiassa on esimerkiksi sukupuolentutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa toiminut Anu Koivunen, vain yhden esimerkin mainitakseni.
Toinen sukupuolentutkija Tuija Saresma on kuvannut Jyväskylän ylioppilaslehden haastattelussa omaa toimintaansa näin: ”Feministisenä tutkijana ja kulttuurintutkijana en väitä olevani puolueeton, vaan koen, että minulla on velvollisuus ottaa kantaa tutkimiini asioihin ja ilmiöihin. Feministinen tutkimus on kuitenkin keskeisesti maailman muuttamiseen ja parantamiseen pyrkivää”, hän sanoo.” ”Saresma näkee tutkimuksensa tapanaan harjoittaa aktivismia.”
Yliopistotutkija on siis luopunut tavoittelemasta puolueetonta tietoa, ja sanoo suoraan ja avoimesti olevansa aktivisti. Saresman kanta on jokseenkin täydellinen vastakohta Savolaisen kirjoituksesta avautuvalle, tieteellisen evidenssiin perustuvalle keskustelulle, jossa tavoitellaan verifioitavaa tietoa.
Muutaman vuoden takaa muistamme tapauksen, jossa sukupuolentutkimuksen alan tieteellisiin julkaisuihin lähetettiin tekaistuja kirjoituksia.
Osa niistä läpäisi vertaisarvioinnin ja ne julkaistiin. Yksi kirjoitus oli otettu Adolf Hitlerin Taisteluni -kirjan luvusta. Hitlerin sanavalintoja oli korvattu sukupuolentutkimuksen terminologialla, esimerkiksi ”solidaarinen liittolaisuus”. Toisessa ehdotettiin, että valkoisten miesopiskelijoiden puheoikeus opetustilanteessa kielletään ja että heidät asetetaan istumaan lattialle kahlittuina.
Vuonna 2019 Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori levitti yliopistolla henkilökunnan työhuoneisiin New Age -uususkonnon seremoniaan kuuluvia suolakiteitä. Tavoitteena oli puhdistaa työpaikalta negatiivista energiaa.
Joku tietysti voisi ihmetellä, miksi journalistit toistuvasti silti haastattelevat aktivistitutkijoita. Siis vaikka näiden tieteenalojen käytännöt ovat paljastuneet lievästi sanottuna kyseenalaisiksi, eivätkä monet heistä edes peittele sitä, että he ovat poliittista agendaa ajavia aktivisteja.
Minä en ihmettele.
Tuoreen Worlds of Journalism Studyn mukaan: ”nuorten toimittajien objektiivisuuskäsitys on muuttumassa aiempaa joustavammaksi”. Näin todetaan tutkimusta ruotivassa linkin takaa löytyvässä Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotilan näkökulmakirjoituksessa.
Suuri osa kokeneemmista toimittajista on yhä sitä mieltä, että journalismissa pitää antaa faktojen puhua puolestaan. Nuoremmista sen sijaan yhä useampi ”…pitää tärkeänä puhua vähemmistöjen ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta.” 60 prosenttia vastanneista toimittajista sijoitti itsensä poliittisesti keskustasta vasemmalle.
Kesällä 2023 journalistit ovat kauhistelleet heihin kohdistunutta kritiikkiä puolueellisuudesta. Niille toimittajille, jotka aidosti etsivät syitä syytöksiin, ehdottaisin yksinkertaista keinoa. Menkää kylpyhuoneeseen ja laittakaa valot päälle.
Edit 28.8.2023 17.23 Lisätty linkin lisäksi vielä tekstiin maininta Panu Uotilan näkökulmakirjoituksesta
