Tavallisten asuntojen vuokrat nousivat viime vuonna yhteensä 1,3 prosenttia ja vuokrasäänneltyjen asuntojen vuokrat 4,7 prosenttia.
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotheruksen mukaan tilanne on ollut poikkeuksellisen suopea vuokralaisille ja vastaavasti surkea asuntosijoittajille.
– Asuntorahastojen vaikeudet kumpuavat surkeasta tuottovirrasta, jolloin heikko tuottokehitys on saanut yhä useamman lunastamaan sijoituksensa pois, jota kitulias kassavirta ei riitä maksamaa pois. Heikko vuokramarkkina on samalla johtanut siihen, että ostajia ei ole riittänyt vaisun tuottonäkymän markkinoilla – ainakaan myyjien vaatimilla hintatasoilla – joten rahastoja on jouduttu jopa sulkemaan kokonaan, hän sanoo.
Brotheruksen mukaan vuokrat nousivat neljättä vuotta peräkkäin nopeammin omakustannuslaskentaa seuraavissa ARA-vuokra-asunnoissa kuin markkinoiden kysyntä-tarjonta -tasapainon huomioivassa vapaarahoitteisessa asuntokannassa.
– Kaikkein suurimmat vuokranousut nähtiin Kouvolan ARA-vuokra-asunnoissa, jossa vuokrat nousivat keskimäärin peräti 7,5 prosenttia viime vuodesta. Keskimääräinen vapaarahoitteinen yksiö maksaa pk-seudulla nyt 750, Tampereella reilut 600, Turussa 570 ja Oulussa alle 550 euroa kuukaudessa, Brotherus toteaa.
Brotherus arvioi, että vuokralaisten kissanpäivät jatkuvat vielä vuoden 2025 ajan, sillä markkinoilla on tarjolla ennätyksellisen paljon vuokra-asuntoja, jopa kaksinkertaisesti koronaa edeltäneeseen aikaan verrattuna.
– Suuri tarjonta tarkoittaa vuokranantajien heikkoa hinnoitteluvoimaa, eikä tilanne muutu nopeasti. Uudisrakentamisen jarru näkyy vasta vähitellen tänä vuonna, mutta suurempaa pulaa ei ehdi muodostumaan vielä yli vuoteen. Kaupungistuminen jatkuu yhä ja vuoden 2026 jälkeen tilanne voi kääntyä toiseksi.
– Vuoden 2021 jälkeen hinnat ovat nousseet yli 15 prosenttia ja ansiotaso 12 prosenttia, mutta vuokrat vain vajaat viisi prosenttia. Vuokrat ovatkin halventuneet reaalisesti merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Tärkeimpänä syynä voidaan pitää pirteää uudistuotantoa suhteessa vaisuun väestönäkymään verrattuna. Kukaan ei voi enää väittää, etteikö asumiskustannuksiin pystytä vaikuttamaan tarjonnan kautta, Brotherus toteaa.
