Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pyytää keskiviikkona antamassaan ratkaisussa valtiovarainministeriöltä ja tullilta selvitystä toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet autoveroa koskevan lainsäädännön ja verotuskäytännön muuttamiseksi.
Lisäksi Sakslin haluaa selvityksen siitä, miten perityn autoveron palauttamisesta ja oikaisumenettelystä on tiedotettu.
Apulaisoikeusasiamiehen moitteet liittyvät merkittävään niin kutsuttua historiallista veroprosenttia koskeneeseen tapaukseen, jonka korkein hallinto-oikeus ratkaisi joulukuussa.
Käytännössä KHO:n päätöksellä tarkoitetaan sitä, ettei toisesta jäsenvaltiosta tuodusta ajoneuvosta saa EU-oikeuden nojalla kantaa enempää veroa kuin mitä vastaavan jo Suomen markkinoilla olevan ajoneuvon arvoon sisältyy. Veroprosentti ei siis voi ylittää ajoneuvoon ensirekisteröintihetkellä sovellettua prosenttia.
Tapauksessa valittaja oli tuonut vuonna 2009 Suomeen vuonna 2002 ensirekisteröidyn ajoneuvon. Ajoneuvoa verotettiin vuonna 2009 voimassa olleen autoverolain mukaisesti ja sen veroprosentiksi määrättiin 42,60.
Vuonna 2002 ajoneuvon veroprosentti oli kuitenkin huomattavasti pienempi. Vastaavan Suomen markkinoilla olevan ajoneuvon arvoon sisältyvä veron osuus katsottiin siten merkittävästi tuontiautosta kannettua veroa pienemmäksi. Näin ollen vero oli EU-oikeuden nojalla tuontiautoa syrjivä.
Autontuojaa tapauksessa edustanut lakimies Petteri Snell laski joulukuussa Verkkouutisille antamassaan haastattelussa päätöksen tarkoittavan, että jopa noin 60 000 suomalaisella on oikeus saada takaisin väärin perittyjä autoveroja.
Tapauksen jälkeen tulli joutui muuttamaan verotuskäytäntöään.
Sakslin huomauttaa ratkaisussaan, että EU-tuomioistuin oli antanut jo vuonna 2013 Alankomaita koskevan tuomion, jonka perusteella myös Suomessa olisi vuoden 2008 jälkeen maahan tuotujen käytettyjen ajoneuvojen verotuksessa pitänyt ottaa huomioon syrjimättömyysvaatimus. Siitä huolimatta tulli valitti hallinto-oikeuden autontuojalle myönteisestä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja prosessi venyi.
Sakslinin mielestä on ollut perusteltua, että ministeriö ja Tulli olisivat ryhtyneet tuomion jälkeen viivytyksettä toimenpiteisiin, jotta EU-oikeus toteutuisi tehokkaasti.
Suomalaisen autoverotuksen viimeaikaiset takaiskut eivät lopu tähän.
Vuokra-auto Virosta?
Euroopan komissio kehotti helmikuun lopussa Suomea kohtuullistamaan toisesta EU-maasta tuotavien leasing-autojen ja vuokrattujen autojen verotusta. Niiden kohtelun katsotaan kuuluvan EU:ssa palveluiden vapaan liikkuvuuden piiriin.
Komission mukaan autoveron palautusjärjestelyn ehdot ja säännöt hillitsevät kohtuuttomasti suomalaisten halukkuutta hyödyntää oikeuttaan käyttää muista EU-maista peräisin olevia palveluja.
Autoverosta tulisi komission mielestä kantaa vain sen käyttöaikaan Suomessa suhteutettu osuus, kun Suomessa asuva henkilö rekisteröi Suomeen toisessa EU:n jäsenvaltiossa leasing-vuokratun tai vuokratun ajoneuvon.
Tällä hetkellä Suomessa vakituisesti asuva henkilö joutuu pääsääntöisesti maksamaan täyden autoveron, mikäli hän käyttää toiseen jäsenvaltioon rekisteröityä ajoneuvoa Suomessa – on se sitten vuokrattu, lainassa tai oma.
Petteri Snell pitää komission ukaasia merkityksellisenä. Hän muistuttaa ajoneuvojen virallisestikin myönnetyn keskimääräisen käyttöiän olevan Suomessa 18 vuotta. Tämä on aika jolle autoveron kokonaismäärä kohdistuu. Sen perusteella voi tehdä suhteellisen laskelman.
– Jaapa siitä vaikka 10 000 euron autoveron suhteellinen osuus vuodelle (555,60 euroa). Et maksa mitään käyttömaksuja tai muitakaan, ja ajat koko ajan uudella autolla, Petteri Snell naurahtaa.
Snellin mukaan suomalaisen järjestelmän korjaaminen komission kantaa vastaavaksi voisi johtaa mielenkiintoisiin ilmiöihin. Hän kysyykin kannattaisiko kuluttajan enää edes ostaa uutta autoa Suomesta.
– Kyse olisi enää siitä, että vuokra saadaan sopivaksi. Esimerkiksi virolainen vuokraamo voisi vuokrata edullisesti autoja Suomeen määräaikaisesti. Vuokrakauden päättymisen jälkeen autot palautuisivat Viroon.
– Pakkohan tästä autoverosta on nyt luopua, Petteri Snell toteaa.
Miten nykyinen autoverojärjestelmä sitten korvataan?
– Polttoaineverotuksella. Ei tässä muita vaihtoehtoja ole. Jorma Ollillan tähtien sotaa meille ei tule, Snell lataa.
Hän viittaa Jorma Ollilan johtaman työryhmän aikanaan ehdottamaan kilometriperusteiseen autoverotukseen, jota valvottaisiin ajoneuvoihin asennettavilla paikannuslaitteilla.
Ei-arvonlisäverosta tapellaan vieläkin
Petteri Snell edusti valittajaa jo 2000-luvun alussa EU-tuomioistuimeen asti edenneessä jutussa, jossa Suomessa autoverosta vuosia kannettu niin kutsuttu elv eli ei-arvonlisävero todettiin EU-oikeuden vastaiseksi. Sen seurauksena kymmenettuhannet suomalaiset saivat takaisin kymmeniä miljoonia euroja EU-oikeuden vastaisesti perittyjä veroja.
Vuosina 2006–2009 perityt elvit palautettiin poikkeuslailla vuonna 2009. Ennen vuotta 2006 elviä maksaneille palautuksia ei kuitenkaan tippunut.
Korkein oikeus antoi vuonna 2013 ratkaisun, jossa valtio katsottiin vahingonkorvausvelvolliseksi ennen vuotta 2006 perityistä elveistä. Sen jälkeen eri oikeusasteissa on tapeltu vahingonkorvausvaatimusten vanhentumisesta.
Tuomion jälkeen tulli julkaisi kotisivuillaan lomakkeen, jolla vanhentumisen voi katkaista. Syksyllä 2013 sen oli Snellin saamien tietojen mukaan täyttänyt jo 11 000 autontuojaa.
Snell ajaa parhaillaan useita elveihin liittyviä vahingonkorvauskanteita. Hän kertoo niitä olevan kaiken kaikkiaan vireillä Suomessa satakunta.
Hän neuvoo kaikkia ennen vuotta 2006 autoveroa maksaneita käymään paperinsa läpi ja tarkastamaan, mikä heidän tilanteensa on. Tarvittaessa kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen. Myös katkaisuilmoitus kannattaa jättää tullille.
Snellin mukaan elv-sotku kuormittaa turhaan oikeuslaitosta ja aiheuttaa valtavat kustannukset veronmaksajille. Hänen mielestään peli pitäisi viheltää poikki ja myös ennen vuotta 2006 perityt elvit palauttaa kansalaisille poliittisella päätöksellä aivan kuten vuonna 2009.
Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestilä teki aiheesta lakialoitteen marraskuussa 2013. Sen allekirjoitti tuolloin 150 kansanedustajaa. Aloite ei mennyt läpi.
