Hallituksen ajama vientivetoinen palkkamalli on herättänyt viime viikkoina kiivasta keskustelua.
Oppositiopuolueet väittivät eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, että lakiesityksen myötä erityisesti naisvaltaisten alojen työntekijät eivät pysty tulevaisuudessa nostamaan palkkojaan muita enempää. Teknologiateollisuuden mukaan palkat tulevat sen sijaan kehittymään kaikilla sektoreilla työehtoratkaisujen ohella myös markkinaehtoisesti.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen esitys on muuttunut matkan varrella merkittävästi perusteluiden ja sanamuotojen osalta. Uudistusta ja käytettyjä lain sanamuotoja on perusteltu muun muassa sillä, että suomalaisten vientiyhtiöiden kilpailukyky on tärkeää yleiselle palkkakehitykselle. Laki ei koske osapuolten välistä neuvottelua, vaan ainoastaan valtakunnansovittelijan toimintaa.
Tätä taustaa vasten ammattiliitto Tehyn aloittama näyttävä kampanja on herättänyt ihmetystä. Ay-liitto sanoo lakiesityksen ”estävän vapaat palkkaneuvottelut sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa”. Sen väitetään olevan ”kansainvälisten sopimusten ja EU-oikeuden vastainen”. Tehyn kampanjan arvostelijoiden mukaan mikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta sai kuluvalla viikolla valmiiksi lausuntonsa hallituksen lakiesityksestä. Valiokunnan mukaan perustuslain kannalta merkityksellinen on lähinnä sovinnon aikaansaamista koskevaan pykälään ehdotettu uusi momentti, jonka mukaan sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta.
– Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu sääntely ei ole ristiriidassa perustuslain tai Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa, perustuslakivaliokunta toteaa.
Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen huomauttaa hallituksen muuttaneen esitystä saamansa palautteen perusteella. Esimerkiksi epämääräiseksi koettu viittaus ”yleiseen etuun” poistettiin, ja tämän tilalle etsittiin uusia ilmaisuja. Lainsäädännön perusteluihin jäi silti vanhaan sanamuotoon perustuvia kohtia. Kansantalouden kokonaisetu jää Koskisen mukaan selventämisyrityksistä huolimatta epämääräiseksi käsitteeksi, koska tätä on vaikea määritellä tarkasti.
– Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sote-palvelut turvataan ja naistyöntekijöiden tasa-arvo toteutuu. Toinen tulkinnallista epämääräisyyttä aiheuttava seikka on se, että esityksessä itsessään todetaan, että sovittelijan toimintaa ei voida lainsäädännöllä sitoa yleisen linjan tai vientiteollisuuden linjan noudattamiseen. Silti perusteluissa tällaista todetaan, Seppo Koskinen sanoo Verkkouutisille.
Tehyltä kyseenalaisia väitteitä
Emeritusprofessori toteaa, että perusteluista löytyy aineksia monenlaisiin tulkintoihin ehdotetun 11 pykälän 2 momentin sisällöstä. Viime kädessä kukin valtakunnansovittelija tulee itse tulkitsemaan momentin aiheuttaman sidonnaisuutensa riidan molempien osapuolten kannalta tarkoituksenmukaisella ja kohtuullisella tavalla.
Hallitusohjelmassa lähdettiin siitä, että työriitojen sovittelu sidotaan vientialojen palkkalinjaan tai niin sanottuun yleiseen linjaan. Tämän jälkeen puhuttiin yleisestä edusta ja nyt kansantalouden kokonaisedusta sekä siitä, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin. Työmarkkinoiden toimivuutta ei myöskään saa vaarantaa.
Lakiesitys on parhaillaan eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä. Seppo Koskisen mukaan vielä ei tiedetä, mitä valiokunta tulee asian suhteen tekemään. Pieniä perustelumuutoksia voidaan tehdä, mutta niiden yhdenmukaisuutta valiokunta tuskin lähtee kohentamaan.
Koskinen huomauttaa, että valtakunnansovittelija on viranomaisena velvollinen edistämään naisten palkkatasa-arvoa. Tämän myös perustuslakivaliokunta mainitsi lausunnossaan.
– Tämä velvoite perustuu sekä perustuslakiin että naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettuun lakiin. Jos sovittelija ei näin tee, hän syyllistyy laittomuuteen eli virkarikokseen. Tällä hetkellä valtakunnansovittelija ei ehkä ole riittävästi huomioinut tätä rikosriskiä, Seppo Koskinen sanoo.
Hänen mukaansa muutos aikaisempaan ei ole siinä mielessä radikaali, että vanhaa järjestelmää tullaan soveltamaan sovittelussa niin pitkään kuin mahdollista. Sovintoehdotus voidaan antaa myös 1 momentin nojalla eli ilman uuden lainsäädännön soveltamista.
Hallituksen tekemiä muutoksia selittää osaltaan se, ettei vientialojen tiukka määrittely ole helppoa. Ruotsissa on laadittu samankaltaisia yleislausekkeita, joita sovittelijat ovat tulkinneet vuosien varrella eri tavoin.
– Suomessa on perinteisesti ollut nyrkkisääntönä, että neuvotteluissa pidetään silmällä yleistä linjaa eli kierroksen ensimmäisiä keskeisiä sopimuksia, Koskinen sanoo.
Emeritusprofessori pitää selvänä, että hallituksen esitys sallii vapaat neuvottelut sovittelun ulkopuolella. Tehyn esittämät väitteet eivät vastaa eduskuntakäsittelyssä olevan lainsäädännön sisältöä. Kampanjalla ikään kuin vastataan alkuperäiseen hallitusohjelman kirjaukseen ja uudistuksen ensimmäisiin vaiheisiin huomioimatta esitykseen tehtyjä olennaisia muutoksia.
– Sidonnaisuus vientimalliin olisi rajoittanut sovintoehdotuksen sisältöä aivan olennaisesti. Nyt kun puhutaan kansantalouden kokonaisedusta ja siitä, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin, niin muotoilut eivät ole yhtä tiukkoja. Tällöin sovittelijan harkinnanvalta on paljon suurempi kuin mitä se oli aluksi hallitusohjelman mukaan, Seppo Koskinen arvioi.
LUE MYÖS:
Ay-liitto aloitti kampanjan, kansanedustaja pitää rimanalituksena (VU 3.12.2024)