Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin tapasivat Helsingissä maaliskuussa 1997. Clintonin presidentillisen kirjaston hiljattain julkistamat aiemmin pitkälti salatut presidenttien välisiä keskusteluja käsittävät arkistot paljastavat Clintonin ja Jeltsinin illalliskeskustelun valtion vierastalossa Munkkiniemessä kääntyneen presidenttien mukanaan pitämiin ydinasesalkkuihin.
Luottamukselliseksi merkityn amerikkalaismuistion mukaan presidentit keskustelivat ensin sairaalareissuistaan. Äskettäin polvileikkauksessa ollut Bill Clinton selitti Jeltsinille, miten valta siirtyy tällaisissa tilanteissa väliaikaisesti Yhdysvaltain varapresidentille.
”Presidentti Jeltsin kuvasi toimineensa samoin sydänleikkauksensa aikana. Hän siirsi vallan (pääministeri Viktor) Tshernomyrdinille ja otti sen takaisin. Hän pilkkaa Tshernomyrdinia siitä, ettei hän ole tottunut pitämään mukanaan sitä mitä hän (Jeltsin) kutsuu ”nappulaksi” tai ”ydinasejalkapalloksi”, muistiossa todetaan.
Jälkimmäistä ilmausta käytetään Yhdysvalloissa presidentin ydinasesalkusta.
Boris Jeltsin jatkoi, ettei Tshernomyrdin saanut ”leikkiä pitkään näillä leluilla”.
– Toivotaan, ettei kukaan meistä joudu koskaan leikkimään liikaa niillä leluilla, Bill Clinton vastasi venäläiskollegalleen.
Seuraavaksi Jeltsin paljasti ottaneensa kerran osaa ydinaseharjoitukseen, jossa laukaistiin oikea ohjus.
– Olen oikeasti osallistunut Venäjän ”jalkapallolla” harjoitukseen, johon kuului taistelukärjen laukaiseminen Kamtshatkan niemimaalle, Venäjän presidentti kertoi.
Bill Clinton vastasi kuvailemalla Denzel Washingtonin ja Gene Hackmanin tähdittämän elokuvan Purppuravyöhyke juonta. Siinä kapinalliset venäläissotilaat valtaavat laivastotukikohdan ja uhkaavat käyttää ydinaseita. Amerikkalainen sukellusvene määrätään iskemään ydinohjuksillaan venäläistukikohtaan, mutta epäselvyys käskystä johtaa kapinaan aluksessa. Yhdysvaltain presidentti toteaa elokuvan kertovan ydinaseiden vaaroista. Clinton huomauttaa kuitenkin myös avustajiensa kertoneen, etteivät Purppuravyöhykkeessä kuvatut tapahtumat voisi todellisuudessa tapahtua.
Tämä kirvoitti Venäjän presidentiltä ehdotuksen.
– Entä jos luopuisimme siitä, että meidän täytyy koko ajan pitää sormemme nappulalla? Meillä on runsaasti muita tapoja pitää yhteyttä keskenämme. He tietävät aina, mistä meidät löytää, joten ehkä voisimme sopia, ettei meidän ole tarpeen kantaa ”Tshemodantshikia” (Venäjän nimitys jalkapallolle), Boris Jeltsin totesi.
Bill Clinton vastasi, että tätä pitää miettiä ja jatkoi, etteivät presidentit pidä mukanaan muuta kuin vain koodeja ja suojattua puhelinta.
– Kyllä. Sinä ja minä olemme ainoita johtajia, joiden on tehtävä tällaista, Boris Jeltsin totesi.
Tässä vaiheessa Bill Clinton pyysi varaulkoministeri Strobe Talbottia liittymään keskusteluun.
– Herra presidentti, kun otetaan huomioon teidän ja presidentti Jeltsinin virkoihin liittyvät vastuut, on minusta järkevämpää, että te molemmat pidätte näitä laitteita mukananne koko ajan sen sijaan, että tämä asia on annettu tietokoneen vastuulle tai kellekään muulle, Talbott arvioi.
Bill Clinton jatkoi, että tätä ongelmaa ei tarvitse liiemmin miettiä, jos presidentit tekevät hyvää työtä seuraavat neljä vuotta.
– Tämä ydinaseiden määrän vähentämisen kysymys on erittäin tärkeä. Jos voisimme päästä tilanteeseen, jossa seuraajamme voisivat mennä vielä alemmas kuin yhteensä 2[nbsp]000 ydinaseeseen kaikilla osapuolilla, olisi meidän silloin päästävä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen kiinalaisten, intialaisten ja muiden kanssa, koska on aivan pähkähullua, että niin köyhien maiden täytyy tuhlata niin paljon rahaa ydinaseisiin, Yhdysvaltain presidentti totesi.
Muistion mukaan illallinen päätettiin tähän aiheeseen.
LUE MYÖS:
Venäjä yritti 1997 salaista Nato-sopimusta Helsingissä: USA nosti Suomen esiin
