Britannian pääministeri on luvannut Ukrainalle 5000 Martlet-monikäyttöohjusta. Kuitenkaan Britannian puolustusteollisuus ei ehkä pysty juurikaan lisäämään tuotantoa.
Ukrainalle luvattujen 5000 Martlet-ohjuksen toimittaminen edellyttäisi niiden tuotannon moninkertaistamista. Kuluvan vuoden loppuun mennessä toimitetaan 650 ohjusta.
Pohjois-Irlannin Belfastissa sijaitseva Thalesin ohjustuotantolinja tarvitsisi kipeästi lisää ammattitaitoista työvoimaa, mutta työvoiman palkkaus onkin osoittautunut todelliseksi haasteeksi. UK Defense Journalin mukaan Britannian byrokratia hankaloittaa samaan aikaan sekä puolustusteollisuuden kasvua että sen potentiaalisen työvoiman työllistymistä.
Britannian teknologiasektorin etujärjestön techUK:n toimitusjohtaja Julian David kertoi parlamentin puolustuskomitealle, että maan puolustusteollinen kompleksi tarvitsee vähintään pari kolme vuotta vain lisätäkseen yritystensä työvoimaa edes reilulla kymmenellä prosentilla. Ala ei ensinnäkään kiinnosta nuoria ja toiseksi ammattitaitoista työvoimaa ei ole tarjolla.
Kun taas joudutaan palkkaamaan nuoria oppisopimuksilla, sen rahoitusrakenteet ovat riittämättömiä, mikä vaikeuttaa yhtiöiden investointia tulevaisuuden kykyihin. Nykyinen verotusjärjestelmä on tehnyt oppisopimuksista yleisesti kannattamattomia, koska yhden oppisopimustyöntekijän koulutus maksaa 35 000 puntaa (42 000 euroa), mutta oppisopimuskorvaus on vain 27 000 puntaa (32 000 euroa).
Lisäksi yritysten täytyy käydä merkittävä määrä paperisotaa saadakseen uudelle työvoimalle puolustusministeriöltä luvat työskennellä yrityksissä, joissa käsitellään salausluokiteltua informaatiota. Kun aiemmin techUK auttoi yksityisiä yrityksiä prosessoimaan 200–300 turvallisuusselvitystä vuodessa, nykyään se prosessoi jopa 7000 selvitystä, vaikka se on vasta viidenneksi suurin tämäntyyppinen informaatiopalvelu Britanniassa.
David nosti esiin vielä puolustusteollisuuden pulan kriittisistä materiaaleista, erityisesti puolijohteista. Hän varoitti, että puolijohdetuotannon keskittyminen Aasiaan, varsinkin Kiinan alueelle, sisältää vakavan strategisen huoltovarmuusriskin. Sama koskee terästä, jota ostetaan tarpeen mukaan vapailta markkinoilta suosimatta kotimaista tuotantoa.
