Britannian panssaroitua divisioonaa kuvaillaan Britannian maavoimien ytimeksi. Siihen kuuluvat kaikki maavoimien taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunut ja raskas tykistö.
Nyt britit soittavat itse hälytyskelloja, koska tämä ”3 (UK) Division” on itse asiassa olemassa vain paperilla. Royal United Services Instituten tutkijan Jack Watlingin mukaan Britannian maavoimat on ajettu sellaiseen jamaan, että divisioonan kolmen prikaatin sijasta maan hallitus saattaisi tarvittaessa saada nipin napin yhden taisteluvalmiin prikaatin taistelukentälle.
Panssaroitu divisioona suunniteltiin murtautumaan vihollislinjojen läpi ja pitämään asemansa. Tällä hetkellä 3 (UK) Divisionilla ei kuitenkaan ole yhtään rynnäkköpanssarivaunua, vain 14 tykkiä ja taistelupanssarivaunukalustolta puuttuu varaosia.
Teoriassa divisioonalla on kaksi rykmentillistä Challenger 3 -taistelupanssarivaunuja, mutta ilman logistiikkaa ja teknistä kalustoa niiden tukemiseksi. Sillä on suuri määrä M270-raketinheittimiä, mutta riittämättömästi raketteja. Watling ei löydä tukea väitteelle, jonka mukaan divisioonalla olisi kolme prikaatia. Yksi niistä on olemassa, mutta todellisuudessa se on tiedusteluprikaati, jolla ei ole yhtään taistelupanssarivaunua eikä jalkaväkeä.
3 (UK) Divisionilta puuttuu elektronisen sodankäynnin kalustoa, tiedusteluvälineistöä – erityisesti drooneja – ja ilmatorjuntakalustoa sekä henkilöstöä niiden käyttämiseksi. Vaikka brittisotilaat ovat hyvin koulutettuja, koulutuksen laatua uhkaavat niin harjoitusalueiden kuin – kalustonkin puute.
Watling sysää syyn tilanteeseen hallitusten ulkopolitiikalle, jonka kasvaneet kustannukset on jo yli vuosikymmenen ajan otettu pois puolustusministeriön ylläpito- ja hankintaresursseista. Se on joutunut karsimaan sotilaiden majoitusten remonteista, asevoimien logistiikasta ja muusta tuesta sekä viivyttämään kaluston modernisointia. Tätä on kutsuttu julkisuudessa ”tehostamiseksi”.
Kun hankintasopimusten toteutusta siirretään aina seuraavan vuoden budjettiin, hankintojen hinta nousee koko ajan ilman, että asevoimat saa sopimuksissa mainittua kalustoa. Nyt, kun suuri osa 3 (UK) Divisionin kalustosta on siirretty Ukrainaan ja jäljellä oleva kalusto on loppuun kulunutta, seurauksia ei Watlingin mukaan voida enää välttää.
Pääministeri Keir Starmerin ilmoitus siirtää tarvittaessa brittijoukkoja Ukrainaan on Watlingin mielestä toteutettavissa vain hyvin rajallisin määrin, jotta joukot olisivat riittävästi varustettuja sellaiseen sodankäyntiin, jota Ukraina parhaillaan käy.
Kun Yhdysvaltojen ei enää voida odottaa ottavan Euroopan puolustusta harteilleen, Starmer ja valtiovarainministeri Rachel Reeves ovat valinnan edessä, kirjoittaa Watling: heidän täytyy joko luopua ajatuksesta asevoimien käyttämisestä osana Naton joukkoja tai lisätä puolustusmenoja. Nykymenolla, jossa kaikki sitoumukset pyritään säilyttämään, Britannian asevoimien kyky laskee koko ajan.
