Vaikka Britannian sijainti antaa sille puolustuksellista etua, Venäjän ohjusuhka on kasvamassa. Venäjän Pohjoinen laivasto voi laukaista arviolta 800 ballistista ja risteilyohjusta 11 pinta-alukseltaan ja 26 sukellusveneestään.
Koska Britannia ei pysty puolustautumaan tällaista ohjusmäärää vastaan ilman valtavaa lisäystä integroituihin ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmiin, lontoolainen Council on Geostrategy -ajatushautomo suosittaa puolustuslinjan siirtämistä lähemmäs Venäjän rajaa, jolloin voitaisiin keskittyä tuhoamaan laukaisijat niiden laukaisemien ohjusten sijasta.
Ratkaisu näyttää ensisilmäyksellä ristiriitaiselta, koska rajallisia resursseja siirrettäisiin kauemmas kotimaasta. Raportin kirjoittajat kuitenkin päättelevät, että valvontalinjan siirtäminen lähemmäs Venäjää pakottaisi sen allokoimaan resursseja hyökkäysoperaatioista puolustukseen.
Venäjän sukellusveneet muodostavat merkittävimmän uhan, koska niiden uumenissa kulkee 720 ohjusta. Nykyinen sukellusveneiden torjuntalinja eli niin sanottu GIUK-linja kulkee Grönlannista Islannin kautta Britanniaan, mutta se koskee enemmän Yhdysvaltojen ja Atlantin meriliikenteen turvallisuutta kuin Britanniaa.
Neuvostoliiton terminologiassa GIUK-linja tunnetaan Färsaaret-Islanti-linjana. Siitä tuli kylmän sodan aikana Naton sukellusvenetorjunnan päälinja Atlantilla. Ajatushautomo ehdottaa uudeksi linjaksi Huippuvuoret-Tromssa-linjaa, jolle on annettu nimeksi Karhulinja sen keskellä olevan Karhusaaren mukaan.
Uutta strategiaa ei tietenkään pidä ottaa käyttöön yksin vaan yhdessä kumppanien kanssa eikä sen pidä olla ainoa keino vastata Venäjän uhkaan. Britannia tarvitsee myös lisää sukellusveneiden torjunta- ja ilmatorjuntakykyjä, hävittäjiä ja merivalvontakoneita.
