Britanniassa järjestetään torstaina parlamenttivaalit. Vaalien selvä suosikki on työväenpuolue Labour. Saarivaltion talouslehdet, kuten Financial Times, The Sunday Times ja The Economist ovat ryhmittyneet puolueen taakse.
– Vaalit on kuin jalkapallo-ottelu ammattilaisten ja amatöörien välillä. Työväenpuolue pelaa Valioliigaa ja konservatiivien johto on kuin alasarjan porukka, sanoo Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Verkkouutisten haastattelussa.
– Kun Britanniassa valta vaihtuu, niin jos historia on jotain opettanut, niin valta vaihtuu usean vaalikauden ajaksi. Konservatiivi-puolueen on luotava nahkansa uudelleen. Se on aika ajoin luonut nahkansa uudelleen.
Näyttää siltä, että konservatiivipuolueen on tullut taas aika luoda nahkansa uudelleen. Se on ollut vallassa vuodesta 2010 asti. Sitä ennen työväenpuolue johti Britanniaa 13 vuoden ajan.
Työväenpuolueen voitto ei tule radikaalisti muuttamaan Britannian talouspolitiikkaa, mutta voi tehdä siitä uskottavampaa. Puheenjohtaja Sir Keir Starmerin aikana puolue on siirtynyt keskelle.
– Isoin muutos on se, että nykyinen konservatiivi-hallitus ei ole pystynyt toimimaan toimeenpanevana hallituksena. Konservatiivipuolue on hyvin riitainen ja Britanniaa on johdettu useiden vuosien ajan hyvin huonosti. Tämä on käsitys, joka jaetaan hyvin laajasti vasemmalta oikealle, Aunesluoma sanoo.
– Britanniassa kaivataan ammattipolitiikoista koostuvaa hallitusta, joka oikeasti kykenee käyttämään toimeenpanevaa valtaa ja valmistelemaan lainsäädäntöä. Talouspolitiikassa erot eivät ole niin suuria kuin joskus aiemmin on ollut.
Suurimmat erot puolueiden välillä ovat maahanmuuttoon ja EU:hun liittyvissä kysymyksissä. Työväenpuolue suhtautuu niihin paljon myönteisemmin kuin konservatiivit.
Jotain brittien kaipaamasta muutoksesta kertoo se, että Britannian EU-eron puuhamies Nigel Faragen oikeistopopulistinen puolue Reform UK on palannut kuvioihin. Se on nähty protestina.
Suomalaisten on hyvin helppo samaistua Britannian ongelmiin. Maan tiestö on huonossa kunnossa, päätöksenteko ei toimi ja talouskasvu ja työn tuottavuus on heikkoa.
– Ne ovat päässeet konservatiivien 14 vuotta kestäneen valtakauden aikana retuperälle. Viimeiset seitsemän vuotta Britanniassa ei ole tehty asioiden korjaamiseksi juuri mitään. Huomio on mennyt Brexitiin, sisäiseen valtataisteluun, koronaan ja Boris Johnsonin viinijuhliin, Juhana Aunesluoma sanoo.
– Yksikään vakavasti otettava poliitikko ei tarjoa Britannian ongelmiin käärmeöljyä, joka ratkaisisi maan ongelmat hetkessä. Kaikki ymmärtävät, että Britannian ongelmat ovat rakenteissa. Lukuun ottamatta Faragen Reform UK-puoluetta, jolla on varsin villejä vaihtoehtoja ratkaisuiksi. Britit eivät odotakaan nopeaa muutosta asioihin. Mutta he haluavat muutosta siihen, miten asioita on viimeiset vuodet Britanniassa hoidettu.
Työväenpuolue on tällä hetkellä huomattavasti uskottavampi vaihtoehto kuin hajanainen konservatiivi-puolue. Siitä kertoo sekin, että saarivaltion suuret talouslehdet ovat ilmaisseet tukensa puolueelle.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Britannia tulee jatkamaan samalla tiellä kuin aiemmin. Työväenpuolue on ottanut pesäeroa Jeremy Corbyniin, joka ei ollut valmis syyttämään Venäjää sen maassa tekemistä salamurhista.
– Turvallisuuspoliittinen hyödyllisyys on tärkeä osa britannialaista identiteettiä kansainvälisen yhteisön tai omien liittolaisten palveluksessa, Juhana Aunesluoma sanoo.
Julkisessa taloudessa Britannian ongelmat johtuvat isolta osin siitä, että konservatiivi pääministeri James Cameronin aloittama työ jäi kesken. Cameron toteutti 2010-luvun alussa Britanniassa suuria leikkauksia, mutta konservatiivit eivät hoitaneet leikkausten jälkihoitoa.
– Britannian ongelma on ali-investointi. Labour joutuu rakentamaan kestäviä rakenteita ja liikuttamaan rahaa paikasta toiseen, Aunesluoma sanoo.
– Cameron teki tarvittavat leikkaukset, mutta työ jäi kesken. Leikkausten jälkeen tulee vasta vaikein vaihe, kun palvelut pitää saada toimimaan ja perusasiat hoidettua.
