Venäjän aloitettua runsas vuosi sitten täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan lukuisat tutkijat ovat kyseenalaistaneet lännen yhtenäisyyden. Väitteitä länsimaiden sotaväsymyksestä tai koalition säröilystä kuullaan brittiasiantuntija Nigel Gould-Daviesin mukaan yhä viikoittain.
– Kun konflikti on kestänyt vuoden, länsimaiden sitoutuminen Ukrainan tukemiseen on kuitenkin ennallaan – ja toimitetun avun määrässä mitattuna vahvempana kuin koskaan, International Institute for Strategic Studies -ajatushautomossa työskentelevä Gould-Davies toteaa Foreign Affairs -lehdessä.
– Tämä yhtenäisyys on ennenkokematonta ja aliarvostettua, Se ylittää kirkkaasti jopa transatlanttisen yhteenkuuluvuuden vahvimmat kylmän sodan aikaiset kaudet, hän huomauttaa.
Kaikki Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltiot Unkaria lukuun ottamatta ovat hänen mukaansa asettuneet Ukrainan tueksi huolimatta sotaa edeltäneistä syvistä erimielisyyksistä, jotka liittyivät esimerkiksi Puolan autoritaariseen kehitykseen ja Britannian EU-eroon.
Vaikka taloustilanne on vaikea, mitkään merkittävät poliittiset puolueet eivät edelleenkään väitä, että Ukrainan tukemisesta aiheutuvat kustannukset olisivat liian suuret tai että lännen olisi aika taipua Venäjän vaatimuksiin.
– Sota ei ole aiheuttanut juuri lainkaan sellaista polarisaatiota, salaliittoteorioita tai tosiasioiden tahallista sivuttamista, joka on leimannut muita merkittäviä tapahtumia, kuten Covid-19-pandemiaa tai Yhdysvaltain presidentinvaaleja vuonna 2020. Venäjän narratiivi sodasta ei ole saanut minkäänlaista todellista kannatusta, Gould-Davies toteaa.
Pysyviä muutoksia
Lännen yhtenäisyys ei ole Nigel Gould-Daviesin mukaan horjunut, vaikka se on olennaisesti koventanut suhtautumistaan Venäjään. Ukrainalle annettavaa sotilaallista tukea on lisätty ja Venäjään kohdistuvia taloudellisia painostustoimia on tiukennettu tuntuvasti.
EU on irtautumassa täysin Venäjän energiasta, ja joulukuussa 2022 jopa Saksa ilmoitti lopettavansa öljyn ostamisen Venäjältä vuoden 2023 aikana.
Länsimaiden koventunut linja heijastuu hänen mukaansa myös pysyvinä institutionaalisina muutoksina.
– Suomi ja Ruotsi ovat liittymässä Natoon, jonka hyväksymä uusi strateginen konsepti kasvattaa liittouman nopean toiminnan joukot 40 000:sta 300 000 sotilaaseen. EU on hyväksynyt Ukrainan jäsenehdokkuuden ja aseistaa nyt Ukrainan armeijaa Euroopan rauhanrahaston kautta. Lisäksi länsimaat valmistelevat Venäjää kohtaan merkittäviä uusia toimia, kuten seuraamuksia sotarikoksista, korvausvelvollisuutta Ukrainan jälleenrakentamisesta sekä miljoonien siepattujen ukrainalaisten palauttamista kotimaahansa, hän sanoo.
Uusi todellisuus
Gould-Davies katsoo Venäjän hyökkäyssodan luoneen uuden todellisuuden, jossa turvallisuus ja moraali nivoutuvat yksiselitteisesti toisiinsa ilman kylmää sotaa ja sitä seuranneita humanitaarisia interventioita leimanneita kompromisseja.
– Poliittiset johtajat ymmärtävät, että Venäjän voitto olisi vakava uhka turvallisuudelle. Kansalaiset Yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat järkyttyneitä Venäjän summittaisista hyökkäyksistä siviilejä vastaan ja järjestelmällisistä sotarikoksista, hän sanoo.
Juuri tämä vakavan turvallisuusuhan ja hyökkääjän moraalisen pahuuden yhdistelmä on hänen mukaansa omiaan ylläpitämään lännen päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä myös tästä eteenpäin.
– Kylmän sodan aikana Pohjois-Amerikan ja Länsi-Euroopan yhteenlaskettu varallisuus oli yli kaksinkertainen Neuvostoliiton johtamaan blokkiin nähden. Nykyään länsi on ostovoimapariteetilla mitattuna vähintään 12 kertaa rikkaampi kuin Venäjä, hän toteaa.
– Rikkaampi osapuoli voittaa aina pitkän sodan. Yhtenäisyys on siten elintärkeä strateginen voimavara. Jos länsi kykenee voittamaan kilpailun kotirintaman päättäväisyydestä, Ukraina voi voittaa taistelukentällä.
