Venäjän uhan torjumiseksi tarvitaan lisää taktisia ydinaseita, sanoo entinen Ison-Britannian asevoimien biologisten, kemiallisten ja ydinasejoukkojen komentaja, eversti Hamish de Bretton-Gordon Telegraphissa julkaistussa kirjoituksessaan.
Tällä hetkellä Isolla-Britannialla on ydinarsenaalissaan sukellusveneistä laukaistavia strategisia ydinohjuksia. Jos jokin valtio kohdistaisi saarivaltioon ydiniskun, pystyisi Iso-Britannia vastaamaan siihen tulenkatkuisella vastaiskulla.
Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut Ison-Britannian suorituskyvyssä kriittisen puutteen: Siltä puuttuu massaa. Panssareita, lentokoneita ja sotilaita. Ilman massaa ei sotia voiteta.
Isolla-Britannialla oli kylmän sodan aikana tismalleen sama ongelma. Silloin massaa saatiin taktisista ydinaseista, tai ainakin niiden muodostamasta uhasta.
Taktisiksi ydinaseiksi kutsutaan ydinaseita, joita on suunniteltu käytettäväksi taistelukentällä. Niiden tuhovoima on valtaisa, mutta silti huomattavasti pienempi kuin strategisten ydinaseiden. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi vihollisten joukkojen, komentokeskusten tai bunkkerien tuhoamiseen.
Britannia luopui tällaisista ydinaseista 1990-luvun lopussa. Monella muulla ydinasevaltiolla niitä on edelleen.
Bretton-Gordonin mukaan maailman tilanne on muuttunut. Venäläiset marssivat eteenpäin, mukanaan riittävästi massaa panssarien, sotilaiden ja droonien muodossa mahdollisen konfliktin voittamiseen. Tilannetta pahentaa Yhdysvallat, joka vaikuttaa valmistautuvan Euroopan hylkäämiseen.
– Me puhumme sadoista panssareista, kun [Vladimir] Putin puhuu tuhansista. Meillä ei ole pitkään aikaan riittäviä panssari- ja lentokonetehtaita tämän eron tasapainottamiseen, Bretton-Gordon linjaa.
Iso-Britannia tarvisikin Bretton-Gordonin mukaan kipeästi taktisia ydinaseita.
– Taktiset ydinaseet ovat suorituskyvyn nostattajia taistelukentällä, ja tarjoavat sellaista massaa, jota me emme nykyisillä kyvykkyyksillämme, tai edes vuosikymmenen päästä, pystyisi saamaan kentälle, Bretton-Gordon tiivistää.
Eversti nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa venäläisjoukot valtaisivat Puolalta ja Liettualta kapean Suwalkin käytävän, joka erottaa Valko-Venäjän Kaliningradista. Strategisten ydinaseiden käyttö Moskovaa vastaan johtaisi ydinsotaan, ja lyöty kenttäarmeija tuskin pystyisi valtaamaan alueita takaisin.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi Baltian maiden luovuttaminen Venäjälle. Tämä lienee myös Putinin oletus.
Parempi vaihtoehto olisi evertsin mielestä Putinin armeijan lyöminen taktisilla ydinaseilla. Pelkkä taktisten ydinaseiden olemassaolo olisi pelote, joka ehkäisisi Venäjää kokeilemasta hyökkäystä.
Samalla tavalla taktisten ydinaseiden puute kannustaa Putinia hyökkäykseen.
Taktisten ydinaseiden hankkiminen ei olisi vaikea tehtävä. Vuosikymmenten ajan ydinaseiden parissa työskennellyt Bretton-Gordon arvelee, että sopivan ydinkärjen löytäminen ja sen kiinnittäminen sopivaan ohjukseen ei olisi kovinkaan vaikea tehtävä.
– Putin kunnioittaa voimaa ja hyväksikäyttää heikkoutta. Taktiset ydinaseet osoittavat voimaa paremmin kuin mikään muu. Pohtikaapa sitä, ennen kuin alatte valittamaan, Bretton-Gordon päättää.
