Guardian-lehti seurasi hiljattain Lontoossa järjestettyä konfliktisimulaatiota. Kymmenet Naton työntekijät ja useiden eri valtioiden asevoimien edustajat osallistuivat King’s College London -yliopiston sotatutkimuksen laitoksen suunnittelemaan skenaarioon.
Ammattilaiset kokoontuivat kahteen suureen kokoushuoneeseen, joissa heille jaettiin roolit kuvitteellisessa kriisitilanteessa. Tutkija David Banks selosti lähtökohdat: pitkittynyt sota Ukrainassa on tehnyt Kremlin tilanteen yhä tukalammaksi, minkä lisäksi Suomen Nato-jäsenyys koettelee Venäjän kansallisylpeyttä.
Nato on päättänyt järjestää sotaharjoituksen Suomen ja Venäjän rajalla. Jännitteet Kiinaan, Iraniin ja Intiaan ovat kasvaneet. Ammattilaisten sotapelissä kokeiltiin, voisiko räjähdysherkkä tilanne johtaa eskalaatiokierteen kautta laajempaan sotaan.
Banks nimitti neljä sattumanvaraista henkilöä esittämään Venäjän asevoimien johtoa. He päättivät kohdistaa alkuvaiheessa huomionsa Suomen vakauden horjuttamiseen. Vaihtoehdoiksi esitettiin sota-alusten lähettämistä Itämerelle tai tiedustelukoneen tekemiä ylilentoja.
– Olen sitä mieltä, että voimme kärjistää tilannetta heti aluksi. Provosoimme heitä. Näin Venäjä tekisi oikeastikin, eräs osallistujista sanoi.
Venäjän asevoimien johdolla oli simulaatiossa alaisinaan kymmeniä muita henkilöitä. Lopuille jaettiin Naton tehtäviä. Tilanne eteni alaisten tuodessa johdolle raportteja diplomatiaa, informaatio-operaatioita ja kyberturvallisuutta käsittelevien ”minipelien” etenemisestä.
David Banksin mukaan vastaavissa skenaarioissa ensimmäinen tunti on usein kiusallinen, mutta sen jälkeen osallistujat uppoutuvat vähitellen omiin rooleihinsa. Venäjän asevoimien neljä komentajaa seisoivat kokoushuoneessa karttojen äärellä ja pohtivat seuraavia liikkeitään.
Tulevaisuuden konflikteja ennakoivalla Naton osastolla työskentelevä Catherine sanoi sotapelaamisen auttavan uusiin tilanteisiin varautumisessa. Vastaavia sotapelejä järjestettiin jo Kaarle V:n hovissa 1500-luvulla. Japanin sodanjohto teki tarkkoja ennakkosimulaatioita hyökkäyksestä Pearl Harboriin vuonna 1941.
– Kuinka teet parhaan mahdollisen päätöksen vaikeassa tilanteessa? Miten toimit ympäristössä, joka ei ole mustavalkoinen, ja jossa päätöksentekijöiden näkymä on osin pimennossa, Catherine toteaa Guardianille.
Skenaariota vauhditettiin iltapäivän aikana fiktiivisillä uutistapahtumilla, kuten merikaapelien sabotoinnilla ja muilla kansainvälisillä käänteillä. Erään Venäjän sota-aluksen ilmoitettiin räjähtäneen Mustallamerellä.
Banks piti apureineen kirjaa konfliktin kärjistymisen tasosta. Tietyn pisteen jälkeen tilanne saattoi riistäytyä kaikkien pelaajien käsistä kohti ydinsotaa.
– Voimmeko saada tiedustelutietoja Suomen satamista? Aiomme eskaloida jälleen. Pitäisi vahvistaa kyberhyökkäystä. He eivät tiedä, jos mobilisoimme tuolla, se ei edes aiheuttaisi eskalaatiota. Mikä on pohjoisen laivaston valmiustila, Venäjän sodanjohdossa pohdittiin.
Kello 16:een mennessä yksi vakoilusatelliitti oli tuhottu ja molempien osapuolten joukkoja siirrettiin uusiin asemiin. YK:n turvallisuusneuvosto oli suostuteltu tuomitsemaan Naton provokatiiviseksi väitetty sotaharjoitus. Venäjän sodanjohdossa pohdittiin ohjusjärjestelmien sijoittamista.
Banks totesi tilanteen ajautuneen yllättävän lähelle laajamittaista sotaa.
Laajan simulaation loputtua tilannetta analysoitiin. Suomen vakautta oli vakavasti horjutettu ja sotilaskalustoa tuhottu miljardien eurojen edestä. YK:n ja Naton väliset suhteet olivat äärimmäiset kireät.
David Banksin mukaan molemmilla osapuolilla oli mahdollisuus kerätä 115 eskalaatiopistettä ilman ydinsotaa. Simulaatiossa niitä kertyi 114 kappaletta.
– Tilanne kärjistyi vaarallisella tavalla lopussa, hän sanoi.
Tutkija lähetti muutamaa päivää myöhemmin tarkistuslaskennassa havaitun virheen: nappuloita olikin 116 kappaletta. Naton ja Venäjän konflikti olikin lähtenyt osallistujilta täysin käsistä.
What would happen if Russia invaded Finland? I went to a giant war game in London to find out https://t.co/pEODRRXi6t
— The Guardian (@guardian) September 30, 2023