Professori Matti Wiberg suomii Evan tilaamassa Julkea sektori – näin byrokratia vaalii omia etujaan -pamfletissa käsityksiä julkisesta sektorista.
Pamfletti herättelee kysymyksiä julkisen sektorin koosta ja sen koskemattomuudesta. Wibergin mukaan on harhaista ajatella, että hyvinvointiyhteiskunnan työntekijät, byrokraatit, ajattelisivat vain yhteistä hyvää.
”Kyse on harhasta. Viimeistään 1960-luvun julkisen valinnan teorian (public choice theory) tutkimustulokset osoittivat byrokraattien olevan samanlaisia etujensa maksimoijia kuin kaikki muutkin yhteiskunnalliset toimijat. Ei byrokraatteja niinkään innoita kansalaisten etujen maksimointi, vaan omien etujensa mahdollisimman tehokas ja tuloksekas edistäminen.”
Wibergin mukaan on syntynyt sädekehä julkisen sektorin ympärille. Professori provosoi: ”Julkiseen sektoriin työllistetyt ovat onnistuneet hankkimaan itselleen ihanteellisuuden sädekehän. Moni ajattelee heidän olevan jotenkin erilaisia kuin muut ihmiset.”
Wibergin mukaan logiikka, jonka mukaan byrokratia vaalii omia etujaan, on omiaan johtamaan julkisen sektorin kasvuun. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on noin 60 prosenttia, kun suhdeluku vielä 1970-luvulla oli 40.
Eräs huomio Wibergillä on se, että jokainen ministeriö pelaa omaan pussiinsa. Kun valtiovarainministeriö pyysi ministeriöiltä ehdotuksia kuntien tehtävien vähentämisestä, peräti neljä ministeriötä jätti vastaamatta ja nekin ministeriöt, jotka esittivät, eivät kyenneet merkittäviin avauksiin.
”On korkea aika kyseenalaistaa julkisesta sektorista koituvat kustannukset ja hyödyt. Meidän täytyy tarkastella avoimin mielin saammeko julkiselta sektorilta sitä, mitä siltä tavoittelemmekin. On kysyttävä, onko olemassa nykyisiä tehokkaampia keinoja järjestää julkinen palvelutuotanto. Ja onko kykyä nykyistä paremmin huolehtia siitä, että julki”, Wiberg summaa.
