Olen hiostanut gallup-yhtiöiden johtajia ”pieleen” menneistä eurovaalimittauksista Li Anderssonin (vas.) äänivyöryn osalta, kun Taloustutkimuksen Jari Pajunen irtautuu hetkeksi työroolistaan. Haastattelu oli edennyt kysymykseen:
Eurovaaleissa SDP kampanjoi ”todellisena vastavoimana laitaoikeistolle”. Kävikö tässä nyt niin, että SDP teki tietämättään kampanjaa Anderssonille?
– Varmasti tästä oli kyse. Andersson lähestyi tätä ilmiötä omassa kampanjassaan nähdäkseni hienovaraisemmin, arvioi Pajunen.
Ja jatkaa sitten:
– Demareiden lähestyminen asiaan oli semmoinen, että ikään kuin ihmiset eivät itse osaisi ajatella. Li Andersson toi esiin tämän uhkan ehkä sanotaanko hienovaraisemmin. Sillä tavalla, että ihmiset saivat itse ajatella. Korosti mieluummin joitain asioita kuin että maalaili tällaista uhkakuvaa.
Myös laitavasemmisto on uhka
Oppositiopuolue SDP:n taktiikka eurovaaleissa perustui pelotteluun ja hyökkäykseen perinteisesti vahvaa EU-puoluetta kokoomusta vastaan. Astummeko hämärälle polulle menneisyyteen? Kokoomuksen johdolla Suomi liukuu kohti laitaoikeistoa. Euroopassa olemme ajautumassa hyvin kummalliseen ja kyseenalaiseen seuraan. Tällaisia sanankäänteitä puheenjohtaja Antti Lindtman viljeli puoluevaltuuston puheessaan.
Demareiden taktiikka ontui jo lähtökohtaisesti, koska Euroopan parlamentissa yhteistyötä eri ryhmien välillä haetaan käytännössä tapauskohtaisesti. Suurimpana ryhmänä säilynyt EPP – johon kokoomus kuuluu – pyrkii rakentamaan yhteistyötä ensisijaisesti maltillisten ryhmien kanssa.
Ajatukseen siitä, että ihmiset ”eivät itse osaisi ajatella”, kannattaa pysähtyä. Vaalikojuilla demarit eittämättä rummuttivat, että kun antaa äänensä SDP:lle, voi huokaista helpotuksesta. Se ääni ei edistä laitaoikeiston pääsyä valtaan. Muuta ei tarvitse ajatella.
Tässä ajassa ihmisille ei riitä enää pelkkä julistus, vaan avainasemassa ovat uskottavat ja valovoimaiset henkilöt. Li Anderssonissa on kehuttu yhdistyvän sanavalmius, asiaosaaminen, luontevuus ja kyky samaistua ihmisten asemaan ja selittää vaikeita asioita yksinkertaisesti.
Anderssonin äänipotti eurovaaleissa oli niin suuri, että hänen on täytynyt saada ääniä jopa punavihreän blokin ulkopuolelta. Etenkin nämä äänestäjät ovat selittäneet itselleen äänestäneensä Li Anderssonia, eivät vasemmistoliittoa.
Tämä ei poista kuitenkaan sitä, että Andersson edustaa Euroopan parlamentissa vasemmistoryhmää. The Leftin sisällä on vastaavankaltaisia ongelmia (Vladimir) Putinia myötäilevien ryhmien ja edustajien kanssa kuin parlamentin oikealla laidallakin. Osa vastustaa Ukrainan tukemista.
Li Andersson on itse vakuuttanut kaikkein Suomen vasemmistomeppien äänestävän Ukrainan tukemisen puolesta muiden pohjoismaiden rinnalla. Vasemmistoryhmän keskinäinen kipuilu jää käytännössä nähtäväksi.
Ryhmäkuri EU-parlamentissa ei ole onneksi niin tiukka kuin Suomessa. Tämäkin jäi demareilta sanomatta.
