”Jos saamme riittävän monella alueella ihmiset huhtikuussa liikkeelle hoitotakuun puolesta, se pakottaa hallituksen arvioimaan tätäkin päätöstä uudelleen.”
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman kiertää vaalikenttiä tämän omituisen sanomansa siivittämänä. Hän on jo useammassa yhteydessä nostanut demareiden kärkiteemaksi hoitotakuun palauttamisen kahteen viikkoon. Selkänojaa viestilleen hän ottaa hyvinvointialueiden linjauksista, joiden mukaan ne pyrkivät edelleen kahden viikon hoitoonpääsyyn. Päättelyketju todella johtaa jonkin hellyyttävän eksyneen logiikan mukaan siihen, että tässä tilanteessa hallitus olisi ikään kuin pakotettu luopumaan paluustaan kolmen kuukauden hoitotakuuseen.
Lindtmanin kampanjakärki on monella tapaa ontuva. Aluevaaleista ei tietenkään ole hoitotakuuvaaleiksi. Hoitotakuun pituus määritetään lainsäädännöllä eduskunnassa, kuten demaritkin varsin hyvin tietävät. Aluevaltuustot toki näyttelevät merkittävää roolia siinä, miten hoitotakuuseen päästään. Se on kuitenkin eri asia.
Kuten SDP:kin on todennut, lähes kaikki hyvinvointialueet tavoittelevat kahden viikon hoitoon pääsyä. Tilastot myös näyttävät, että suurin osa tähän tavoitteeseen pääsee. Mielestäni tämä osoittaa sen, että hallituksen hoitotakuulainsäädäntö on onnistunutta, ei suinkaan päinvastoin. Hyvinvointialueet ymmärtävät oikea-aikaisen hoitoon pääsyn merkityksen, mutta nyt niillä on tietty liikkumavara hoidon järjestämiseksi niille potilaille, joiden ei tarvitse kahdessa viikossa lääkäriin päästä. Myös ruuhkahuipuissa ja henkilökuntapulan yhteydessä harkinnanvaraa on enemmän.
Helposti unohtuu, että SDP veti koko oman hallituskautensa läpi nyt äänekkäästi moittimallaan kolmen kuukauden hoitotakuulla. Tiukennuksen he säätivät kahteen viikkoon vasta tämän hallituksen toteutettavaksi. Heille siis tuo 90 vuorokautta ei ollut ongelma. Tätä taustaa vasten oli hieman erikoista kuunnella viime vuoden hoitotakuukeskusteluissa pelottelua hoitoon pääsyn romuttamisesta sekä kolmen kuukauden hoitojonoista.
Kuten odotettua, pelot eivät toteutuneet. Lähes 90 prosenttia potilaista pääsee edelleen hoitoon alle kahdessa viikossa, suuri osa viikon sisällä. SDP:läiseen opportunismiin tukien puheenjohtaja Lindtman yrittää valjastaa tästäkin itselleen vaaliaseen. Ikään kuin hyvä hoidon saatavuus olisi hallituksen epäonnistuminen ja hoitotakuupäätös pitäisi tämän seurauksena peruuttaa. Voiko epäloogisempaa ja itsekritiikitöntä ajatuksenjuoksua enää kehittää?
Hoitotakuun kiristäminen kahteen viikkoon teki hyvinvointialueiden työskentelystä osin pakkotahtista ja lisäsi muun muassa vuokratyövoiman tarvetta merkittävästi. Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteellista, eikä hoitotakuun tiukentamisen mukana tullut rahoituslisäys ei kohdistunut erityisesti hoitoon pääsyyn. Sama pätee myös takuun höllennyksen seurauksena tulleeseen rahoitusleikkaukseen. Tämän ovat hyvinvointialueet vahvistaneet ja se nähdään myös vakaana pysyneestä hoidon saatavuudesta.
Mikään opposition peloista ei siis hoitotakuun höllentämisen myötä realisoitunut. Kaiken lisäksi he tulkitsevat vallitsevan tilanteen täydellisen väärin. SDP on ollut hoitotakuun suhteen hukassa keskustelun ensi tahdeista alkaen ja vaalien alla sukeltavat vain entistä syvemmälle metsään. Sitä ne poliittinen opportunismi ja vaalipaniikki teettävät.
