Tänä vuonna edessä on historiallisen suuri vaalivuosi. Talouslehti Economistin marraskuisten laskelmien mukaan uurnille on määrä käydä joissain vaaleissa 76 maassa. Niissä asuu yhteensä yli neljä miljardia ihmistä.
Vaalien ruuhkavuodesta kannattaa olla Suomessakin erityisen kiinnostunut, sillä vaalit ovat tulossa muun muassa Britanniassa, Venäjällä, Intiassa, Taiwanissa, Indonesiassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Pelkästään Euroopassa on tänä vuonna monet tärkeät vaalit. Lisäksi me eurooppalaisäänestäjät valitsemme Euroopan unionille uuden parlamentin kesäkuussa. Economistin Intelligence Unitin laskujen mukaan täysin vapaat ja rehdit vaalit ovat kuitenkin luvassa vain noin reilussa 40 maassa.
Suomi, kuten koko EU, on tässä joukossa tähti. Presidentinvaaleissa meillä on luotettavat, vapaat vaalit ja erinomaiset ehdokkaat. Kokoomuksen Alexander Stubb olisi millä tahansa mittarilla kokenut, näkemyksellinen, asiantunteva ja kansainvälisen yhteistyön osaava presidentti Suomelle.
Vahva ja vapaa demokratia vahvoine ja vapaine vaaleineen on saavutus, josta on syytä olla ylpeä. Kaikilla sitä ei ole. On silti turha tuudittautua omaan erinomaisuuteensa, sillä tästä vapaudesta nauttiminen on monissa maissa alamäessä. Demokratia tai kiinnostus sen ylläpitämiseen ei säily itsekseen perinteisinä demokratian tähtinäkään pidetyissä maissa. Se vaatii hartiavoimin työtä.
Kirjoitan tätä blogia Yhdysvalloissa, jossa politiikan tila suorastaan tainnuttaa kansalaisia. Pew Research Centerin syyskuinen tutkimus kertoo, että enemmistö yhdysvaltalaisista uupuu pelkästä politiikan ajattelemisesta. Lähes yhtä suuri enemmistö ei jaksa uskoa Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän tulevaisuuteen.
Tästä kannattaa huolestua Suomessakin, sillä Yhdysvaltain vaalit ovat kiistatta vuoden tärkeimmät sekä maailmanpolitiikalle että demokratian arvostukselle. Maailmalle on suuri merkitys sillä, kuka Yhdysvaltain presidentiksi lopulta valitaan ja miten.
Yhdysvaltain mediaa seuratessa syntyy vaikutelma, että vaaliasetelma on rakentunut enemmän vastakkainasettelulle, jolla pyritään ehkäisemään toisen ehdokkaan valinta kuin ehdokkaiden itsensä synnyttämälle aidolle innostukselle.
Tutkimuksen mukaan turhautumisesta ja kiukusta huolimatta enemmistö yhdysvaltalaisista kuitenkin uskoo, että äänestämällä voi vaikuttaa. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa voiton suunta määritellään lopulta tuttuun tapaan vain muutamissa vaa’ankieliosavaltioissa. Yhdysvaltalaiset mielipidekyselyt eivät aina ole loistaneet voittajan ennustajassa. Erityisesti tänä vuonna on tärkeää sukeltaa selvittämään, miltä ihmisten arki oikeasti näyttää, mitkä ihmisiä mietityttää, mitä he arvostavat ja mikä heihin vetoaa. Vastauksille ei kannata nauraa tai pyöritellä silmiään. Arkiset näkökannat, huolet, toiveet, tavoitteet ja haaveet määrittävät maailman suuntaa erityisesti Yhdysvaltain vaaleissa. Suuri vastuu on sillä, joka valitsee, miten ja millä viesteillä tätä joukkoa puhuttelee.
Jo kuusi kymmenestä yhdysvaltalaisesta piti Pew:n tutkimuksessa politiikasta keskustelua eri kantaa edustavan kanssa stressaavana ja turhauttavana. Polarisaatio näkyy yhä enemmän kahvipöydissäkin. Yhtenäisyys on tärkeää, mutta toimiva demokratia kaipaa myös vilkasta keskustelua, mahdollisimman monien kesken ja monilla areenoilla. Siitä, minne maailma menee, minne sen pitäisi mennä ja kenen tai keiden johdolla.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tarttui viimeisen uudenvuodenpuheensa lopuksi tärkeään asiaan. Presidentti esitti yhteisenä uudenvuodenlupauksena, ”että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien.”
Tämä on tärkeä viesti. Jos emme vahvista hyvää hallintoa ja demokratian pohjaa toisiamme kunnioittaen, mille perustalle voimme tulevaisuudessa lopulta rakentaa menestyvää maata? Käydään tammikuun presidentinvaaleihin ja kesän EU-vaaleihin ylpeinä järjestelmästä, joka meillä on. Vaalien ennätysvuonna on etuoikeus elää maassa, jossa vaaleilla on väliä.
