Donald Trumpin toinen kausi Yhdysvaltojen presidenttinä alkoi pökerryttävällä tulvalla presidentin asetuksia, muistioita ja julkisia kannanottoja. Yksi asia, johon uutistulvan keskellä kannattaa kiinnittää huomiota, on Trumpin pyrkimys jakaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallinen ja poliittinen valta uudella tavalla.
Liittovaltiotason vallan tulisi jakaantua presidentille, kongressille ja oikeuslaitokselle. Lisäksi osavaltioilla on tarkoitus olla paljon liittovaltiosta itsenäistä valtaa. Trump on kautensa ensimmäisinä viikkoina paljastanut monin tavoin pyrkimyksensä muuttaa näitä rakenteita, joista monet olivat jo ennestään murroksessa.
Donald Trump on testannut valtansa rajoja monin tavoin. Hän on irtisanonut valtion virastoista 17 ylitarkastajaa pikavauhtia ja perustelematta, vaikka lain mukaan irtisanomisista olisi pitänyt ilmoittaa kongressille kuukautta etukäteen ja esittää irtisanomiselle painavat perusteet. Hän on itsenäisten liittovaltion virastojen ja toimielinten toimintaan määräämällä lähes kaikki avustusjärjestö USAID:in ulkomaankomennuksilla olevat työntekijät palaamaan kotiin ja erottamalla kahden toimielimen demokraattijäseniä. Lisäksi hänen alaisensa, virkaa tekevä oikeusministeri on irtisanonut oikeusministeriöstä toistakymmentä syyttäjää, jotka olivat olleet mukana Trumpiin kohdistuneissa rikostutkinnoissa.
Donald Trump on myös pyrkinyt lakkauttamaan liittovaltion työntekijöiden irtisanomissuojan ja hänen uskotaan suunnittelevan jopa satojen liittovaltion poliisin FBI:n agenttien erottamista puhdistaakseen FBI:n henkilöistä, jotka olivat mukana joko Trumpiin itseensä tai vuoden 2021 Capitolin rynnäkön osallistujiin kohdistuneissa rikostutkinnoissa.
Kongressin valtaa Trump on koetellut presidentin asetuksilla, joilla hän pyrkii estämään liittovaltiota käyttämästä rahaa kongressin myöntämiin tarkoituksiin. Hetkellisesti hän kokeili jopa kaikkien liittovaltion lainojen ja avustusten maksamisen keskeyttämistä.
Yksi Yhdysvaltojen politiikan kiinnostavimmista kysymyksistä tulevien viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana on, mitä Trumpin kokeiluista seuraa. Toinen kohtalonkysymys on, miten presidentti mahdollisiin seuraamuksiin reagoi.
Yhdysvaltojen perustajat uskoivat presidentin, kongressin ja oikeuslaitoksen pitävän kiinni omasta vallastaan ja rajoittavan tarvittaessa toistensa valtaa, jos joku vallankäytön instituutioista yrittäisi kasvattaa omaa valtaansa muiden instituutioiden kustannuksella. He eivät kuitenkaan osanneet ennakoida nykyisenlaista puoluepolitisoitumista ja puolueuskollisuutta, joka on jo pitkään aiheuttanut Yhdysvalloissa ongelmia vallan kolmijaolle, ja joka saattaa nyt mahdollistaa Trumpille presidentin vallan huomattavan kasvattamisen.
Republikaanien hallussa oleva kongressi on toistaiseksi vaikuttanut mieltävän oman roolinsa pääasiassa presidentin kumileimasimeksi. Republikaanisenaattorit ja republikaaniset edustajainhuoneen jäsenet ovat seuranneet Trumpin toimia sivusta vaieten tai selitelleet niitä parhain päin.
Kun senaatti on äänestänyt Trumpin kiistanalaisista virkanimityksistä, myös Trumpin valintoihin kriittisesti suhtautuneet senaattorit ovat lopulta äänestäneet nimitysten puolesta: vähävaraisten lasten rokottamiseen erikoistunut lääkäri puolsi rokotesalaliittoteoreetikkoa terveysministeriksi, Itä-Eurooppaan erikoistunut tiedustelu-upseeri tuki Venäjän-mielisyydestä kritisoitua ehdokasta tiedustelujohtajaksi ja seksuaalista häirintää armeijassa kokenut kenraaliluutnantti äänesti seksuaalisesta häirinnästä syytettyä televisiojulkkista puolustusministeriksi.
Vastustajat ovat pyrkineet haastamaan Donald Trumpin toimia oikeusteitse, mutta jotkut uskovat Trumpin suorastaan toivovan oikeusjuttuja, joiden seurauksena korkein oikeus pääsisi määrittelemään uudelleen presidentin vallan rajat. Vaikka korkeimman oikeuden tuomarit eivät virallisesti ole kytköksissä puoluepolitiikkaan, he ovat presidenttien nimittämiä, ja oikeuden päätöksissä on nähtävissä selkeitä eroja republikaani- ja demokraattipresidenttien nimittämien tuomarien maailmankuvassa ja perustuslain tulkinnassa.
Donald Trump pääsi ensimmäisellä kaudellaan nimittämään Korkeimpaan oikeuteen poikkeukselliset kolme tuomaria ja keikauttamaan oikeuden tasapainon niin, että tuomarien enemmistö on nyt republikaanipresidenttien nimittämiä arvokonservatiiveja. Koska virat ovat elinikäisiä, Trump pääsi nimitysten kautta muokkaamaan Korkeimman oikeuden kokoonpanoa vuosikymmeniksi eteenpäin. Presidentti vaikuttaa uskovan, että oikeus on nykyisellä kokoonpanollaan lähtökohtaisesti hänen puolellaan.
Olisi liioiteltua olettaa, että Korkein oikeus ryhtyisi kongressin lailla Trumpin kumileimasimeksi ja hyväksyisi kaikki hänen tekonsa. Tästä huolimatta on täysin mahdollista, että nykymuotoinen Korkein oikeus on Trumpin kanssa pääsääntöisesti samoilla linjoilla presidentin laajoista valtaoikeuksista.
Pohjimmiltaan kyse on perustuslain toisen artiklan tulkinnasta. Artiklassa viitataan tulkinnanvaraisen epämääräisesti presidentin valtaoikeuksiin, ja Trump kehui ensimmäisellä kaudellaan artiklan tarkoittavan, että hänellä on presidenttinä oikeus tehdä mitä huvittaa.
Korkeimman oikeuden tuomarit tuskin muotoilisivat ajatustaan noilla sanoilla, mutta on viitteitä siitä, että tuomareiden keskuudessa on kannatusta niin kutsutulle jakamattoman toimeenpanovallan teorialle, jonka mukaan presidentillä on yksinvalta kaikissa alaisuudessaan toimivia ministeriöitä, virastoja ja toimielimiä koskevissa asioissa. Yksi merkki tällaisesta ajattelusta nähtiin Korkeimman oikeuden heinäkuussa 2024 antaman päätöksen perusteluissa, kun oikeus tulkitsi presidentillä olevan virkatehtäviensä hoitoon liittyvissä asioissa huomattavan laaja syytesuoja. Korkeimman oikeuden päätuomari John G. Roberts kirjoitti päätöksen perusteluissa, että perustuslaki antaa toimeenpanovallan kokonaisuudessaan presidentin käsiin.
Korkeinta oikeutta ei yleensä tunneta nopeudestaan, mutta sen tuomareilla on paljon valtaa myös sen suhteen, millä aikataululla oikeus asioita käsittelee. Mikäli Trump saa jo kautensa alkuvaiheilla oikeudelta valtaoikeuksiaan kasvattavia päätöksiä, hänellä on vielä aikaa käyttää oikeuden suomaa valtaa hyväkseen.
Ajatus presidentin valtaoikeuksien kasvattamisesta Trumpin hyväksi on hänen vastustajistaan tietysti kylmäävä, mutta jotkut heistä kantavat vielä enemmän huolta toisesta mahdollisesta kehityskulusta: tilanteesta, jossa Trump yksinkertaisesti sivuuttaisi itselleen epämieluisat korkeimman oikeuden päätökset.
Trumpin varapresidentti J.D. Vance on jo vihjaillut, ettei oikeuslaitoksen päätöksiä aina tarvitse noudattaa, ja tosiasia on, ettei Korkeimmalla oikeudella ole keinoja pakottaa presidenttiä tottelemaan päätöksiään, mikäli presidentti päättäisi ne sivuuttaa. Tavallinen kansalainen joutuisi sellaisessa tilanteessa tekemisiin viranomaisten kanssa – mutta lainvalvontaviranomaiset toimivat presidentin eivätkä Korkeimman oikeuden alaisuudessa.
Yhdysvaltojen vallan kolmijako on viime kädessä sopimus, joka murenee käsiin, jos presidentti päättää sanoutua siitä irti. Trumpin kohdalla tämäkin on mahdollista.
