Kokoomuksen kansanedustaja Aleksi Jäntti pohtii politiikan käytäntöjä tuoreessa mielipidekirjoituksessaan Aamulehdessä.
Hän kuvailee, kuinka suomalaisessa kunnallispolitiikassa keskitytään usein arjen asioiden hoitamiseen, kun taas eduskunnassa puoluepolitiikka ja narratiivin hallinta ovat etusijalla.
– Jos yhdelläkään puolueella ei ole ehdotonta enemmistöä, enemmistöt päätösten taakse syntyvät tapauskohtaisesti ja joskus enemmän asukas- tai kyläyhteisöjä mukaillen kuin eri puolueiden tarkkarajaisesti muodostamina, Jäntti kuvaa kunnallispolitiikkaa.
– Siirryttyäni Lempäälän valtuustosta Tampereelle, huomasin, että puoluepolitiikan merkitys päätöksenteossa kasvoi. Eduskunnassa poliittiset julistukset ovat jo miltei kaikkea toimintaa ohjaava voima. Koska joku on sanonut, että niin on, miltä näyttää, tärkeintä on se, miltä asiat näyttävät, Jäntti jatkaa.
Jäntti nostaa esiin esimerkin, jossa väitteitä sairaalaverkon lainsäädännön muutoksista on toistettu eduskunnassa, vaikka ne eivät hänen mukaansa pidä paikkaansa.
Jäntti pohtii ryhmäkurin merkitystä eduskunnassa. Hän arvostelee sen ehdottomuutta ja ehdottaa joustavampaa mallia, jossa hallituspuolueiden kansanedustajat voisivat tietyissä tilanteissa poiketa ryhmäkannoista ilman suurta kohua.
Hän katsoo, että valtakunnallisessa politiikassa tulisi ottaa oppia paikallistasosta, jossa päätöksiä on saatu aikaan laajalla tuella ilman tiukkaa ryhmäkuria.
– Pahin tilanne on kuitenkin sellainen, jossa yksi huomionkipeä kansanedustaja ohjaa koko eduskunnan toimintaa. Samojen virheiden toistaminen kaudesta toiseen kielii heikosta johtamiskyvystä, Jäntti kirjoittaa.
– Suuresta salista sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnasta omaksutuilla opeilla ei kenenkään soisi johtavan eduskunnassa – eikä etenkään sen ulkopuolella.
