Keskiviikkona työnsä päättänyt eduskunta jää historiaan yhdestä päätöksestä. Vajaassa vuodessa se osaltaan teki liittoutumattomasta Suomesta puolustusliitto Naton jäsenen. Se oli osoitus kyvystä tehdä yhteistyötä ja ratkaisuja silloin, kun kansankunnan turvallisuus on varmistettava.
Koronan torjuminen onnistui hallitukselta ja eduskunnalta hyvin. Siinäkin ministerit ja oppositio pystyivät yhteistoimintaan.
Näihin kahteen asiaan kiinni huomiota presidentti Sauli Niinistö puhuessaan valtiopäivien päättäjäisissä. Presidentti keskittyi turvallisuuspolitiikkaan.
Nato-päätöksen ja pandemian hoidon perusteella olisi helppo tehdä johtopäätös, että eduskunta hoiti tehtävänsä. Käsitys muuttuu merkittävästi, kun nämä jätetään syrjään.
Eduskunnan työtä voi arvioida Niinistön viime vaalien jälkeen pitämän valtiopäivien avauspuheenvuoron kautta.
Niinistö lainasi 2019 saksalaista valtiotieteilijää Max Weberiä korostaessaan, että politiikassa tarvitaan intohimon lisäksi myös suhteellisuudentajua. Presidentti muistutti hallitukseen menevien puolueiden vastuusta.
Presidentti harmitteli, että hallitukset ovat turhan usein vaihtuneet kesken vaalikautta. Lisäksi Niinistö korosti ministereiden yhteisvastuuta.
”On vain yksi valtioneuvoston työtapa: kollegiaalinen. Yhdessä päätetty on yhdessä vastattava”, Niinistö opasti.
Kuinka sitten kävi. Antti Rinteen (sd) viiden puolueen ministeristö meni nurin puolessa vuodessa, kun pääministeri sotki itsensä Postin asioihin, ja suhde keskustaan happani parissa kuukaudessa. Joulukuussa 2019 nimitettiin pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus.
Korona-verhon takaa paljastui riitelevä viisikko. Presidentin korostama kollegiaalisuus löytyi hallituksessa varmuudella vain Valtioneuvoston linnan sivistyssanakirjasta.
Yksimielisiä päätöksiä revittiin silpuksi joko hallituksessa tai eduskunnassa. Esimerkkejä on paljon: kulttuurimäärärahojen supistus, luonnonsuojelulaki, saamelaislaki, laki sukupuolen juridisesta vahvistamisesta, lukuisat budjettikiistat.
Hallitus ja oppositio näyttivät pitkin vaalikautta mallia väärinymmärtämisestä, kun ne miekkailivat ilmastopolitiikasta. Hanakimmin toistensa kimpussa olivat keskusta, vihreät ja perussuomalaiset.
Pelin politiikka levisi myös perustuslakivaliokuntaan. Vihreät yritti saada muita hallituspuolueita pehmentämään lausuntoa ulkoministeri Pekka Haavistosta (vihr). Saamelaislaki puolestaan jäi kokonaan käsittelemättä.
Presidentti oli 2019 huolissaan vaalien alla kuumentuneesta ilmapiiristä, joka oli ilmennyt sosiaalisessa mediassa sanoina ja kentillä jopa väkivaltaisuutena. Keskiviikkona hän muistutti samasta ilmiöstä.
Vuosikymmeniä piti paikkansa sanonta: politiikassa riitelevät asiat eikä ihmiset. Tuo totuus on mennyt säpäleiksi kolmen viimeisimmän vaalikauden aikana.
Yksi tunnetuimmista inhonilmaisuista on Rinteen tokaisu, ettei Sdp mene samaan hallitukseen Alexander Stubbin johtaman kokoomuksen kanssa. Rinne piti sanansa.
Marin ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ovat ottaneet toistuvasti yhteen vaalikeskusteluissa. Tunnetta on pantu peliin tyylin kustannuksella. Asioiden lisäksi myös puheenjohtajat ovat riidelleet.
Marinin retoriikka on kivikovaa. Hän sättii mahdollista porvarihallitusta sinimustaksi.
Musta ja sininen olivat Isänmaallisen kansanliikkeet puoluevärit. Tällainen keskustelu ei voi olla vaikuttamatta kärkipoliitikkojen henkilösuhteisiin.
Niinistö muistutti keskiviikkona, ”että juuri tässä ajassa on erityisen tärkeä varmistaa valmius nopeaan yhteistyöhön heti eduskuntakauden alettua. Siksi sovinnon siemen kannattaa säilyttää.”
Vaalikeskusteluissa ei ole selvinnyt, missä tuota siementä säilytetään. Jos historia toistaa itseään, Niinistön seuraaja voi hakea vinkkejä vuoden 2027 valtiopäivien päättäjäispuheeseensa edeltäjänsä arkistoista.
