Jos haluaa kuulla, mutta ei kuunnella. Siitähän tässä on kyse. Näin entinen kokoomuksen kansanedustaja ja rikosylikomisario Kari Tolvanen kiteyttää. Puhumme Ruotsissa kärjistyneestä katujengi-ilmiöstä. Ja siitä, milloin Suomessa orastavaan ilmiöön havahduttiin.
Entistä sisäministeriä Maria Ohisaloa (vihr.) on hiillostettu viime aikoina marraskuun 2020 twiitistään, jossa hän kiisti, että Suomi olisi ”Ruotsin tiellä”. Viikko sitten Helsingin Sanomien haastattelussa Ohisalo puolustautui vetoamalla siihen, että poliisi toi huolen katujengeistä poliittisille päättäjille vasta vuonna 2021.
– Ei pidä paikkaansa, tokaisee Kari Tolvanen ja lisää, että myös poliisitaustaiset kansanedustajat ovat puhuneet aiheesta jo aiemmin eduskunnassa.
Tolvanen toimi kokoomuksen kansanedustajana 2011-2023. Ammatiltaan hän on rikosylikomisario ja toimi ennen poliittista uraansa Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkönä. Katujengien rantautumisesta Suomeen hän on varoitellut todistetusti julkisuudessa jo vuosia.
Kuten marraskuussa 2019 MTV:n haastattelussa:
– Etniset katujengit tulevat meille, mutta on tehtävä päätös, missä laajuudessa me tulemme ne tänne ottamaan.
Tai jo lokakuussa 2014 Ilta-Sanomille:
– Maailmalla on aika pelottavia esimerkkejä väkivaltaisista katujengeistä, kuten Tanskassa ja Ruotsissa toiminut Black Cobra. Kovempia jengejä voi syntyä myös meille.
Liivijengejäkin vähäteltiin
Palataan Ohisalon näkemykseen, että poliisi olisi tuonut huolensa katujengeistä vasta vuonna 2021. Tolvasen mukaan asia on mennyt näin:
– Poliisista on tuotu kahdenlaista viestiä. Ne poliisit, jotka toimivat ennalta estävässä työssä – jotka tekevät sinänsä todella tärkeää työtä – toivat sellaista viestiä, että ei meillä ole katujengejä eikä tässä ole mitään hätää. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ne poliisit taas – jotka toimivat raadollisessa rikostutkinnassa – väkivaltarikostutkijat ja huumerikostutkijat etenkin Helsingissä – ovat tuoneet julkisuuteen jo paljon aiemmin viestiä, että meillä on tässä orastava, isohko ongelma käsissä.
– Jos haluaa kuulla, mutta ei kuunnella – tästä on kyse. Jos raadollinen katujengi – joka valitettavasti koostuu muista kulttuuritaustoista tulleista ihmisiä lähes täysin – ei sovi omaan ideologiaan – niin silloin tällaista viestiä ei haluta kuunnella.
Entinen kansanedustaja Kari Tolvanen nostaa tähän liittyen haasteen myös eduskuntatyöstä. Eikä tässä ole kyse niinkään ideologisista eroista. Valiokunnissa kuullaan laajalti eri alojen asiantuntijoita, mutta:
– Valitettavan usein kuunnellaan liian paljon akateemisia osaajia ja asiantuntijoita sieltä huipulta. Ja tässä tulee ongelma, kun he saattavat siellä kammioissaan nähdä ongelmat vasta vuoden-kahden viiveellä. Kun taas he, ketkä tekevät operatiivista työtä, näkevät asiat varsin reaaliajassa.
– Ja aina kun mennään sinne akateemiselle puolelle ja tilastoihin – ne ovat jo auttamattomasti vanhentuneita.
Tilastoihin on viime aikoina vedonnut myös lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Hän on tuonut esiin huolensa, että katujengeillä pelottelu hämärtää kokonaiskuvaa, jonka mukaan nuorisorikollisuus on vähentynyt 2000-luvulla selvästi.
– Valtaosa nuorista voi entistä paremmin ja on entistä kunnollisempia. Olen ihan samaa mieltä tästä, mutta samaan aikaan se pieni osa voi entistä huonommin ja tekee entistä rankempia rikoksia, Tolvanen katsoo.
Hänestä nähtävissä olevaa katujengi-ilmiötä ei ole syytä vesittää vetoamalla siihen, että nuoriso kokonaisuudessaan voi paremmin.
Kari Tolvasen mielestä suomalaisten suhtautumisessa katujengi-ilmiöön on yhtymäkohtia 1990-luvulle, jolloin rikolliset moottoripyöräjengit tekivät tuloaan Suomeen. Tuolloinkin ilmiötä ensin vähäteltiin:
– Silloin meitä poliiseja syyllistettiin, että älkäähän nyt. Nämä ovat vain tällaisia nuoria miehiä, joilla on vähän omanlainen elämäntapa. Hehän chillailevat ja harrastavat moottoripyöräilyä.
Kunnes Bandidoksen ja Helvetin Enkelien välienselvittely kulminoitui sinkoiskuun Helsingin Tapulikaupungissa. Silloin mielipide alkoi muuttua. Tolvanen muistaa hyvin tapauksen, koska oli asiassa tutkinnanjohtajana.
– Tässä katujengiasiassa on ollut nyt vähän samaa, mutta vaikeuskerroin on astetta kovempi, koska valtaosa jengeihin kuuluvista on muista kulttuuritaustoista tulleita.
Selonteko oli ”diiba-daabaa”
Palataan vielä entisen sisäministerin Maria Ohisalon haastatteluun Helsingin Sanomissa. Ohisalo viittasi tässä yhteydessä myös vuonna 2021 hallituksen julkaisemaan sisäisen turvallisuuden selontekoon, jossa poliisi ei hänen mukaansa nähnyt vielä tarpeelliseksi nostaa katujengejä esiin.
Selonteossa, jonka oli määrä tarkastella sisäistä turvallisuutta vuoteen 2030 saakka, viitataan jengien uhkaan lähinnä yhdessä lauseessa.
Miten arvioit tätä?
– Se (selonteko) oli ihan diiba-daabaa kaikilta osin. Se antoi niin kauniin kuvan kaikesta eikä siinä nimenomaan varauduttu siihen, mitä tuleman pitää. En osaa sanoa, missä prosessin vaiheessa kuva virittyi tällaiseksi. Tapahtuiko se ministeriön johdossa vai jo aiemmin, jos ei ole haluttu kuunnella niitä poliiseja, jotka tunnistivat näitä ongelmia.
– Täytyy sanoa, että se on epäonnistuneimpia ohjelmia, mitä minä olen nähnyt, summaa Tolvanen.
Kyse ei ole vain jälkiviisastelusta. Selonteon ongelmiin havahduttiin jo eduskuntakäsittelyssä. Hallintovaliokunta piti sen ”merkittävänä puutteena”, ettei siinä juurikaan käsitellä sitä, että Suomessakin on – etenkin pääkaupunkiseudulla – merkkejä niin sanotun katujengi-ilmiön syntymisestä.
”Suomessa on saadun selvityksen mukaan havaittavissa samankaltaista katujengityyppistä toimintaa kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin erityisen huolestuttavana uutena ilmiönä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajataustaisten rikollisten jengiytyminen”, katsoi valiokunta mietinnössään.
Helmikuussa 2022 kokoomus oli julkaissut kymmenen kohdan toimenpideohjelman ”Ruotsin tie ei ole meidän” jengirikollisuuden torjumiseksi. Työryhmä oli perustettu edellisenä syksynä Tolvasen aloitteesta ja se kuuli työssään asiantuntijoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
– Silloin kun tätä pantiin alulle, niin kyllähän tästä aika kärjekkäitäkin mielipiteitä oli – jopa oman puolueen sisällä, muistelee Tolvanen.
”Paijaamalla tämä ei parane”
Tolvanen on tyytyväinen, että iso osa toimenpiteistä on nyt mukana hallitusohjelmassa ja menossa tavalla tai toisella eteenpäin. Ennalta ehkäisevää Ankkuritoimintaa vahvistetaan. Tarkoitus on helpottaa irtautumista jengeistä laajentamalla keskusrikospoliisin toteuttama exit-toiminta järjestäytyneen rikollisuuden ja väkivaltaisen ääriajattelun lisäksi myös katujengien jäseniin. Hallitus on koventamassa myös rangaistuksia katujengirikollisuuteen liittyvistä rikoksista. Uutta rikostiedustelulainsäädäntöä valmistellaan.
– Emme ole vielä liian myöhässä, mutta nyt pitää tehdä tehokkaita toimenpiteitä, jotka kohdistuvat heihin, jotka ovat jo syvällä katujengimaailmassa – paijaamalla tämä asia ei parane.
Kari Tolvanen korostaa, että niin sanotut pehmeät ja kovat keinot eivät pois sulje toisiaan. Yhteiskunnan on tuettava keinoja, jotta eri kulttuuritaustoista tulevat kokevat kuuluvansa osaksi tätä yhteiskuntaa. Nuorille on tarjottava mielekästä tekemistä, jotta nämä eivät hakisi hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta katujengeistä.
On myös asioita, joissa on menty selkeästi eteenpäin. Julkisuudessa on puhuttu siitä, miten tietojen vaihto ei kulje sosiaaliviranomaisten, koulujen ja poliisin välillä. Vedotaan salassapitosäännöksiin tai ei muuten ymmärretä jakaa tietoa. Vaikka lainsäädännöllisiä hidasteita ja ”asenneongelmia” on Tolvasen mukaan jossain määrin yhä, hän näkee asian näin:
– Tässä on edetty ihan jättimäisin askelin, kun muistelen sitä aikaa, jolloin aloitin eduskunnassa 2011. Silloin tieto ei vaihtunut viranomaisten välillä käytännössä ollenkaan.
Eduskuntatyö on Tolvaselle toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Kevään 2023 eduskuntavaaleissa hän ei ollut enää ehdolla. Säätytalon hallitusneuvotteluissa hän oli kuitenkin mukana – sisäisen turvallisuuden työryhmässä. Kesä tästä eteenpäin sujui rauhallisissa merkeissä – ”vuosikymmenten rästitöitä tuli tehtyä”, Tolvanen kuvaa. Paraikaa hän kertoo käynnistelevänsä yritystoimintaa parin entisen poliisin kanssa.
– Turvallisuuskoulutusta, konsultointia. Hädässä olevien ihmisten tai yritysten auttamista. Myös sellaisissa tilanteissa, joissa poliisille ei haluta asiasta ilmoittaa.