Rakentamisen laatuongelmat nousevat Suomessa otsikoihin toistuvasti. Parvekkeita on asetettu käyttökieltoon, ja uusistakin taloista paljastuu merkittäviä puutteita.
Tapaukset herättävät väistämättä kysymyksen: eikö nykyään enää osata rakentaa kunnolla?
Tampereen yliopiston rakennustekniikan tutkimuspäällikkö Jukka Lahdensivu ei allekirjoita väitettä yksiselitteisesti. Hänen mukaansa rakentamisen laatu on monessa suhteessa parantunut aiemmista vuosikymmenistä, mutta samalla hankkeista on tullut aiempaa monimutkaisempia ja vastuut ovat pirstoutuneet yhä useammalle toimijalle.
Juuri kokonaisuuden hallinnan vaikeutuminen on Lahdensivun mukaan nykyajan rakentamisen suurin ongelma.
Laatu on monessa suhteessa parantunut
Rakentamisen vaatimuksia on kiristetty vuosikymmenten aikana laeilla, asetuksilla, standardeilla ja alan ohjeilla. Lahdensivun mukaan esimerkiksi rakennusten ääneneristävyys, rakennusfysikaalinen toimivuus ja betonirakenteiden säilyvyysominaisuudet ovat nykyisin aivan eri tasolla kuin 1990-luvulla.
Myös lämmöneristysmääräykset ovat tiukentuneet ja monista rakenteista on tullut aiempaa turvallisempia.
– Siinä mielessä en yksiselitteisesti sanoisi, että tehtäisiin nykyään huonommin kuin aikaisemmin, Lahdensivu vastaa Verkkouutisille.
Vaatimusten kasvu on kuitenkin lisännyt huomattavasti rakennushankkeissa hallittavien asioiden määrää. Pienissäkin hankkeissa tarvitaan nykyään enemmän eri alojen asiantuntemusta kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Samalla rakentamisen kokonaisuudesta on tullut vaikeammin hallittava. Lahdensivun mukaan tämä voi näkyä juuri laadunhallinnan ongelmina.
Rakentamisen puutteet voivat nousta aiempaa useammin julkisuuteen myös siksi, että ihmiset havaitsevat niitä herkemmin ja osaavat puuttua niihin. Rakennuksille asetettu vaatimustaso on sekin noussut.
Vastuut pirstoutuvat monelle toimijalle
Jos Lahdensivun pitäisi nimetä nykyajan rakentamisesta yksi suurin ongelma, se olisi hankkeiden pirstoutuminen.
Rakennuksen suunnitteluun osallistuu nykyään pääsuunnittelijan lisäksi muun muassa akustiikan, rakenne-, LVI-, sähkö-, automaatio- ja palotekniikan suunnittelijoita. Kukaan ei pysty hallitsemaan koko teknistä kokonaisuutta yksin.
Ongelma korostuu tuoteosakaupoissa. Niissä esimerkiksi lasijulkisivu voidaan hankkia suunnitteluineen ja asennuksineen yhdeltä alihankkijalta. Eri toimijoiden vastuiden rajat saattavat silloin jäädä epäselviksi.
– Suunnittelun ja toteutuksen rajapinnat ovat usein hämäriä, jolloin yhteensovituksesta ei huolehdi kukaan.
Urakoitsija voi hankkeen aikana ehdottaa suunnitelmista poikkeavia materiaaleja tai toteutustapoja. Syynä voi olla halvempi hinta, työvaiheen helpottaminen tai urakoitsijan aiempi kokemus toisesta tuotteesta.
Rakennuttajan tai tämän edustajan pitäisi tällöin ymmärtää, miten muutos vaikuttaa rakennuksen muihin osiin. Lahdensivun mukaan osaaminen tai kokonaisymmärrys ei aina riitä.
Kiire ja kustannukset painavat työmaalla
Rakennusvirhe syntyy Lahdensivun mukaan harvoin vain yhdestä syystä. Taustalla on tyypillisesti useiden puutteiden yhdistelmä.
Suunnitelmat voivat olla puutteellisia tai toteutus voi poiketa niistä. Rakenteeseen voidaan valita olosuhteisiin sopimaton materiaali, työ tehdä huolimattomasti tai laadunvarmistus jättää tekemättä ja dokumentoimatta.
Hintapaine vaikuttaa siihen, millaisia ratkaisuja hankkeissa valitaan. Lahdensivun mukaan rakennusosia ja työtä hankitaan helposti sieltä, mistä ne saadaan halvimmalla.
Kiire liittyy samaan ongelmaan. Rakennusprojektit pyritään saamaan valmiiksi nopealla aikataululla, koska se tulee edullisemmaksi.
– Kiire ei missään toiminnassa paranna laatua, Lahdensivu toteaa.
Merkittävimmät tekniset laatuongelmat liittyvät edelleen kosteudenhallintaan ja rakenteiden säilyvyyteen. Rakennuskosteuden täytyy päästä poistumaan materiaalikerroksista ennen pintojen ja päällysteiden asentamista.
Kuivuminen vaatii aikaa tai rakenteiden lämmittämistä, ja molemmat maksavat. Lahdensivu muistuttaa, ettei kuivumista voida nopeuttaa määrättömästi millään tekniikalla.
Muita tyypillisiä ongelmia ovat puutteellisesti toimivat liitokset, rakenteiden halkeilu, kosteuden kertyminen ja väärät materiaalivalinnat.
Uudestakin talosta uskaltaa ostaa
Rakentamisen ongelmista kertovat uutiset voivat herättää epäilyksiä siitä, uskaltaako uudesta talosta enää ostaa asuntoa. Lahdensivun mukaan uskaltaa.
Hänen mukaansa jokainen rakennus on yksilö, eikä taloja valmisteta samalla tavalla sarjatuotantona kuin esimerkiksi autoja.
– Asunnon ostossa täytyy pitää pää kylmänä ja tarkastaa asunnon lisäksi taloyhtiön yleiset tilat kriittisesti, Lahdensivu kertoo.
Ostajan on hyvä perehtyä rakennuksessa käytettyihin rakenneratkaisuihin ja selvittää, löytyykö niistä tietoa esimerkiksi FISEn ylläpitämästä rakennusvirhepankista.
Vanha rakennus ei siis automaattisesti ole uutta turvallisempi. Sen kunto riippuu siitä, miten sitä on vuosien aikana huollettu ja ovatko tarvittavat kunnossapito- ja korjaustoimet tehty ajallaan.
– Ei kunnosta huolehtiminen pääty siihen, että ostat uudesta talosta asunnon. Sen jälkeen alkaa ylläpitovaihe, joka kestää toivottavasti sata vuotta tai jopa pidempään. Ja ensimmäiset huoltotoimet tulevat vastaan jo kymmenen vuoden kuluessa.
Lahdensivun mukaan rakentamisen laatua voitaisiin parantaa jo sillä, että rakenteet toteutetaan suunnitelmien mukaisesti, niissä käytetään suunniteltuja materiaaleja ja tarvittavat laadunvarmistustoimet tehdään. Tehdyt tarkastukset ja suunnitelmista poikkeamiset pitäisi lisäksi dokumentoida.
Tiiviisti sanottuna rakennuksen ikä ei lopulta yksin kerro sen kunnosta. Ratkaisevaa on, miten kokonaisuus on suunniteltu, rakennettu, valvottu ja pidetty kunnossa.
