Venäjän presidentti Vladimir Putin on kertonut omaelämäkerrassaan, kuinka hän lapsena jahtasi rottaa ympäri perheensä kotitaloa Leningradissa ja onnistui lopulta ahdistamaan sen nurkkaan. Sitten rotta hyökkäsi pikku Vladimirin kimppuun ja yritti purra häntä.
Putin sanoo tämän kokemuksen opettaneen hänelle, että vaikka olisi tullut ajetuksi nurkkaan, on taisteltava loppuun asti ja oletettava, että perääntymistietä ei ole.
Putinin kertomaan rottamuistoon viitataan usein lännessä ikään kuin todisteena siitä, että Putin ei koskaan peräänny ja on vaarallisimmillaan juuri nurkkaan ahdistettuna.
Tämä tulkinta on saanut venäläistutkija Maria Snegovajan ja amerikkalaisen Venäjä-asiantuntija Brian Whitmoren mukaan monet lännessä pelkäämään, että nöyryyttävän tappion uhka Ukrainassa saisi Putinin turvautumaan entistä julmempiin ja epätoivoisempiin tekoihin, kuten kemiallisin asein tai jopa ydinasein toteutettaviin iskuihin.
– Oletuksessa, että Putin ei koskaan peräänny, on vain yksi ongelma: se ei pidä paikkaansa. Se on osa sitä myytinrakennusta, jota Venäjän presidentti on onnistuneesti toteuttanut ja jonka moni läntinen poliitikko on liiankin helposti niellyt, tohtori Snegovaja ja apulaisprofessori Whitmore kirjoittavat Foreign Policy -lehdessä.
Esimerkit kertovat toista
Toisin kuin yleisesti uskotaan, kohdatessaan voimaa ja päättäväisyyttä Putin perääntyy Snegovajan ja Whitmoren mukaan usein sen sijaan, että ryhtyisi eskaloimaan tilannetta.
Hyvä esimerkki tästä nähtiin marraskuussa 2015, jolloin Turkki ampui alas venäläisen Su-24-hävittäjän lähellä Turkin ja Syyrian rajaa. Tilanteen pelättiin kärjistyvän suoraksi konfliktiksi Venäjän ja Turkin välillä, mutta Kreml vastasikin vain vähäisin talouspakottein, jotka purettiin presidentti Recep Tayyip Erdoganin pyydettyä anteeksi.
Kun Yhdysvaltain asevoimat ja venäläiset Wagner-joukot ottivat vuonna 2018 useaan otteeseen yhteen Syyriassa, Putin ei heidän mukaansa reagoinut edes sanallisesti venäläisten kärsimistä henkilötappioista huolimatta. Edes Ukrainassa Putin ei ole osoittanut sellaista päättäväisyyttä, jota moni tuntuu hänen tavaramerkkinään pitävän.
– Kremlin ymmärrettyä, että alkuperäinen kunnianhimoinen tavoite Ukrainan hallinnon vaihtamisesta oli katastrofaalisesti epäonnistunut, se tarkisti suunnitelmiaan ja omaksui paljon vähemmän kunnianhimoiset tavoitteet. Eskaloinnin asemesta Kreml ilmoitti paljon vaatimattomammasta tavoitteesta ”keskittää tärkeimmät ponnistelunsa” Donbasin ”vapauttamiseen”. Helppo tapa julistautua voittajaksi on muuttaa sitä, minkä voitoksi määrittelee, Snegovaja ja Whitmore sanovat.
Rotta on vain rotta
Venäjän propagandakoneiston taitavasti ylläpitämä myytti siitä, että Putin ei koskaan peräänny, on Snegovajan ja Whitmoren mukaan saanut läntiset johtajat aivan liian monta kertaa perääntymään Venäjän aggression edessä.
Räikein esimerkki tästä on heidän mukaansa se, että Yhdysvallat – eskalaation pelossa – neuvoi vuonna 2014 Ukrainaa olemaan taistelematta Krimin valtausta vastaan.
– Myös Putinin jatkuvat peitetyt uhkaukset ydinase-eskalaatiosta on nimenomaan tarkoitettu hyväksikäyttämään länsimaiden pelkoja Ukrainan sodan leviämisestä. Nämä pelot ovat aiheuttaneet vahinkoa viivästyttämällä asetoimituksia Ukrainaan, he sanovat.
Vähitellen on heidän mukaansa nähtävissä viitteitä siitä, että läntiset johtajat alkavat ymmärtää Putinin uhkausten onttouden ja sen, että myytti hänen taipumattomuudestaan on väärä.
– Joskus nurkkaan ajettu rotta on vain nurkkaan ajettu rotta. Kun se kohtaa ylivoimaisen ja määrätietoisen vastustajan, se yksinkertaisesti luikkii pois, he toteavat.
