SDP esitti tällä viikolla määräaikaista puolustusveroa kasvavien turvallisuusmenojen rahoittamiseksi.
ETLAn eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tero Kuusi pitää keskustelua puolustusmenojen rahoituksesta tarpeellisena, mutta suhtautuu varauksella veronkorotuksiin.
– Veronkorotus on veronkorotus. Se, että vero korvamerkitään puheissa puolustukseen, ei muuta sen taloudellisia vaikutuksia, tiivistää Kuusi Verkkouutisille.
Kuusen mukaan puolustusverokeskustelun olennaisin kysymys on se, miten Suomi rahoittaa kasvavat puolustusmenonsa vaarantamatta talouskasvua.
Kuusi suhtautuu varauksella ajatukseen, että puolustusmenojen kasvua rahoitettaisiin veronkorotuksilla. Hänen mukaansa veronkorotukset ovat yleensä talouskasvun kannalta haitallisempia kuin menopuolen sopeutukset. Erityisesti siksi, että Suomessa veroaste on jo kansainvälisesti korkea.
Kuusen mukaan puolustusveron ongelma ei ole sen nimi vaan sen vaikutukset kannustimiin. Tutkimusnäyttö viittaa Kuusen mukaan siihen, että korkeiden marginaaliverojen kiristäminen voi heikentää työnteon, uralla etenemisen ja osaamisen hankkimisen kannusteita. Samalla lisäverotuotto voi jäädä odotettua pienemmäksi, jos veronmaksajat muuttavat käyttäytymistään.
Kuusi suhtautuu epäillen ajatukseen puolustusverosta yhteisinä talkoina. Hänen mukaansa kyse ei ole kestävistä talkoista, jos osallistuminen johtaa pitkällä aikavälillä vähäisempään työntekoon, yrittämiseen tai investointeihin.
– Jos talkoot johtavat vähäisempään taloudelliseen aktiivisuuteen, ne eivät ole sellaisia talkoita, joita meidän kannattaa tavoitella.
Puolustusmenojen nousu ei ratkaise julkisen talouden ongelmaa
Kuusi muistuttaa, ettei puolustusmenojen kasvu ole yksinomaan kustannus. Osa investoinneista voi vahvistaa kotimaista teollista toimintaa ja vientimahdollisuuksia. Se luo puolustusteollisuudelle myös kasvumahdollisuuksia.
Kuusen mukaan kasvavat puolustusmenot voivat osin tukea myös talouskasvua, jos investoinnit hyödyttävät kotimaista puolustusteollisuutta. Hän nostaa esimerkiksi Patrian ja muun suomalaisen puolustusalan osaamisen.
– Kyllä puolustusinvestoinnit antavat myös aikamoisen impulssin kansantalouteen.
Euroopan talousveturi Saksa aikoo kasvattaa puolustusmenonsa noin 153 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2029 mennessä. Käytännössä Saksa lähes kaksinkertaistaa puolustusbudjettinsa nykyisestä.
Kuusen mukaan näin mittava investointiaalto heijastuu väistämättä koko Euroopan talouteen ja luo mahdollisuuksia myös suomalaiselle puolustusteollisuudelle. Osa investoinneista valuu eurooppalaisiin alihankintaketjuihin, joista myös suomalaiset yritykset voivat hyötyä.
– Näen siinä mahdollisuuksia, mutta ei se ratkaise meidän julkisen taloutemme ongelmia.
Turvallisuuden lasku maksetaan Euroopassa eri tavoin
SDP:n piirissä viitattiin erityisesti Baltian maihin, joissa turvallisuusmenojen kasvua on rahoitettu myös veronkorotuksilla. Esimerkiksi Virossa valmisteltiin puolustusmenojen rahoittamiseen liittyviä veronkorotuksia, jotka kohdistuivat muun muassa arvonlisäveroon ja tuloverotukseen.
Kuusen mukaan Suomi on jo monilta osin korkean verotuksen maa, mikä lisää veronkorotusten riskejä talouskasvun kannalta.
– Me ollaan jo lähtötasoltaan aika kireän verotuksen maa. Ei se mene niin, että verotuksen vaikutukset pysyisivät samoina, vaikka verotusta kiristetään, Kuusi sanoo.
– Kyllä me ollaan aika monessa suunnassa jo verotuksen kanssa aika tapissa.
Ruotsissa ja Tanskassa puolustusmenojen kasvu on puolestaan nähty enemmän budjetti- kuin verokysymyksenä. Kuusen mielestä tämä on myös taloudellisesti selkeämpi tapa lähestyä asiaa.
– Kasvun näkökulmasta puolustus on yksi menoerä muiden joukossa. Peruskysymys on edelleen se, pitääkö julkista taloutta sopeuttaa tulopuolelta vai menopuolelta.
Puolustusverokeskustelu johtaa suurempaan kysymykseen
Kuusen mukaan puolustusverokeskustelun suurin arvo on siinä, että se pakottaa pohtimaan julkisen talouden tulevaisuutta laajemmin.
– Jos puolustusmenoja lisätään, meidän pitää löytää tapoja sopeuttaa julkista taloutta.
Kuusen mukaan puolustusvero on lopulta vain yksi vastaus paljon suurempaan kysymykseen. Kasvavat turvallisuusmenot, väestön ikääntyminen ja heikko talouskasvu pakottavat Suomen päättämään, mitä hyvinvointivaltion tehtäviä rahoitetaan jatkossa julkisin varoin ja miten lasku jaetaan.
– Tämä keskustelu täytyy käydä. Keskeinen kysymys ei ole puolustusvero vaan se, miten julkinen talous saadaan kestävälle uralle ilman, että kasvun edellytyksiä heikennetään.