Ekonomisti Vesa Vihriälän mukaan Suomen talous on ”huonossa hapessa”, mutta toivoa kasvusta yhä on.
Hän kirjoittaa Kauppalehdessä julkaistussa kolumnissaan, että taloutta työkseen kommentoivat ekonomit jakautuvat optimisteihin ja pessimisteihin.
– Valtavirtaekonomisteistä pessimistiksi voi lukea Varman toimitusjohtajan Risto Murron. Hän on useasti viitannut demografiamme surkeuteen ja siihen, että Suomi on jäänyt pahasti takamatkalle kilpailussa vihreän siirtymän investoinneista. Suomella ei ole pelimerkkejä tässä kilpailussa. Hän ei myöskään näytä uskovan startup-pöhinän kantavan pitkälle, Vihriälä kirjoittaa.
– Riston näkemys on ennustuksena lähempänä omaani, mikäli toimintamme ei muutu. En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että meillä ei olisi kykyä kasvun merkittävään vahvistumiseen. Olemme tulleet hyvin ulos pahemmistakin paikoista, kuten 1990-luvun lamasta, hän jatkaa.
Vihriälän mukaan tärkeää on huolehtia tuottavuuskasvun kannalta avainasemassa olevien kasvuyritysten riittävästä pääomarahoituksesta esimerkiksi valtion pääomasijoitusyhtiö Tesin kautta.
– Tesin jo päätettyä lisärahoitusta voidaan edelleen kasvattaa esimerkiksi kyseenalaisista infrainvestoinneista tinkimällä ja kohdistaa varat uusiin kasvurahastojen rahastoihin. Tämä antaisi eläkerahastoille mahdollisuuden lisätä merkittävästi sijoituksiaan kasvuyrityksiin riskinhallinnan näkökulmasta järkevällä tavalla. Eläkejärjestelmän riskinottokykyä ja -kannusteita voidaan parantaa muutenkin.
Verojärjestelmää voidaan Vihriälän mukaan riskinottoa kannustavampaan suuntaan siten, ettei sillä ole kielteistä vaikutusta verotuottoihin.
– Esimerkiksi listaamattomien yritysten nykyinen nettovarallisuuteen sidottu veroetu kannustaa pikemminkin turvallisiin kiinteistösijoituksiin kuin riskinottoon, hän kirjoittaa.
Vihriälä listaa myös toimia, jotka luovat kasvua ilman merkittävää rasitusta julkiselle taloudelle. Niitä ovat hänen mukaansa työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton vakiinnuttaminen viime vuosien nousseelle tasolle, investointien luvitusten yksinkertaistaminen ja koulutusjärjestelmän parantaminen.
– Yhteiskunnat eivät ole determinoitu menestykseen tai näivettymiseen. Ratkaisevaa on keskeisten toimijoiden tahto ja päätöksentekokyky, niin politiikassa, sijoittajayhteisöissä kuin yrityksissäkin, hän kirjoittaa.
