– Suomen ympäristössä on jo lokakuulta saakka mitattu ajoittain planeettamme suurimpia negatiivisia lämpötilapoikkeamia, eli missään muualla sää ei ole ollut niin paljoa keskiarvoa kylmempää kuin Pohjois-Euroopassa, kirjoittaa Forecan Markus Mäntykannas.
Tilanne muualla maapallolla on ollut laajalti erilainen, koska globaali sääilmiö El Niño keskimäärin nostaa planeettamme lämpötilaa.
– Kokonaisuudessaan vuosi 2023 olikin odotetusti maapallon mittaushistorian lämpimin, mutta kiilaako jo kuluva vuosi 2024 edeltäjänsä ohi, Mäntykannas pohtii.
Polaarinen ja arktinen ilmamassa ovat vuoron perään pitäneet Suomen hyvin talvisena ja mahdollistivat 2000-luvun uuden pakkasennätyksen, kun lämpötila painui tammikuun neljäntenä päivänä Enontekiöllä –44,3 asteeseen.
– Viimeksi kylmempää on ollut vuonna 1999. Samaisena vuonna tammikuussa Kittilän Pokassa mitattiin Suomen kaikkien aikojen kylmyysennätys, –51,5 astetta, Mäntykannas vertaa.
Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan edellinen vuosi oli maailmanlaajuisesti lähes 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpi. Suomessakin vuodesta 2023 muodostui pitkän ajan keskiarvoja lämpimämpi, vaikka loppuvuosi olikin hyinen.
Vuoden 2023 keskilämpötilaennätyksestä ovat raportoineet useat eri lähteet, kuten WMO, NASA, NOAA sekä Copernicus. Mittaustavasta riippuen ennätyslukemassa saattaa olla hieman vaihtelua, mutta viesti on kuitenkin selvä: vuosi 2023 on ollut planeettamme mittaushistorian lämpimin.
Maapallon lämpimimmät vuodet ovat olleet El Niño -vuosia
Ennätyslämpimän viime vuoden taustalla on globaali sääilmiö El Niño, jonka aikana maapallon keskilämpötila nousee ja äärevien säätapahtumien todennäköisyys kasvaa. Kaksi maapallon mittaushistorian lämpimintä vuotta, 2023 ja 2016, ovat molemmat olleet El Niño -vuosia.
El Niño saa alkunsa, kun itäiset pasaatituulet heikkenevät Tyynellä valtamerellä tropiikissa ja meriveden lämpötila kohoaa Etelä-Amerikan länsipuolella. Tyypillisesti El Niño -vaihe kestää vuoden tai pari ja sen tiedetään vaikuttavan ennen kaikkea Etelä- ja Pohjois-Amerikan, Kaakkois-Aasian, Australian ja Oseanian säähän.
Seuraavaksi mielenkiinto kohdistuu Suomeen ja Pohjois-Eurooppaan. Ovatko El Niño -ilmiö ja kuluvan talven poikkeukselliset pakkaset vain yhteensattuma vai onko näillä jotain tekemistä toistensa kanssa?
Mäntykankaan mukaan lähtökohtaisesti viime kuukausien kylmyys selittyy sillä, että kylmiä ja lämpimiä ilmamassoja jakava suihkuvirtaus on madellut hyvin pitkään Suomen eteläpuolella.
– Normaalisti Suomen sää on hyvin vaihtelevaa ja vuoroin kuulumme suihkuvirtauksen lämpimämmälle puolelle keskileveysasteiden ilmamassaan ja vuoroin kylmemmälle puolelle polaariseen tai jopa arktiseen ilmamassaan. Lokakuusta lähtien lämpimämpi ilmamassa on yltänyt Suomeen vain yksittäisinä päivinä, mikä on epätyypillistä. Kylmää kyytiä onkin jatkunut jo yhtä soittoa noin kolmen ja puolen kuukauden ajan, hän kirjoittaa sääblogissaan.
– Vaikka El Niñon vaikutukset Euroopan säähän ovatkin todennäköisesti vähäiset, erään tutkimuksen mukaan on mahdollista, että joinakin talvina ilmiö lisää tavanomaista kylmemmän ja vähäsateisemman sään todennäköisyyttä Pohjois-Euroopassa. Vastaavasti etelämpänä Euroopassa havaittiin keskiarvoa korkeampia sademääriä, Mäntykangas jatkaa.
Tutkimuksessa tosin mainitaan, että negatiivinen lämpötilapoikkeama Pohjois-Euroopassa havaittiin El Niño -vuosina lopputalvesta (tammi–maaliskuu), kun taas tällä erää normaalia kylmempi jakso alkoi jo lokakuussa eli kolme kuukautta aikaisemmin kuin mitä tutkimuksessa esitetään.
Mäntykankaan mukaan El Niñon vaikutuksesta Suomen tai muun Euroopan säähän on erilaisia, ristiriitaisiakin tutkimustuloksia, eikä konsensusta tunnu löytyvän.
Edessä jälleen sään ääri-ilmiöitä?
Mäntykangas kysyy, miten Tyynellä valtamerellä syntyvä El Niño sitten vaikuttaisi Euroopan ja Suomen säähän?
– Tässäpä tuhannen taalan kysymys. Tutkimuksen mukaan taustalla voivat olla esimerkiksi El Niño -ilmiön laukaisemat planetaariset aallot, jotka tuntuvat pohjoisella pallonpuoliskolla siten, että ne heikentävät napa-alueen ympärille talviajaksi syntyvää polaaripyörrettä.
– Tämä lisää kylmän sään todennäköisyyttä Pohjois-Euroopassa, ja voi johtaa negatiiviseen NAO-vaiheeseen, jonka aikana ilmanpaine Islannin ympäristössä kohoaa ja vastaavasti laskee Azoreiden saariryhmän seudulla. Negatiivisen NAO-vaiheen aikana kylmän ja ankaran talvisään todennäköisyys Pohjois-Euroopassa kasvaa, Mäntykangas kertoo.
Kuluvana vuonna El Niñon on vähitellen ennustettu laantuvan. Ilmiön laantuminen ei kuitenkaan välittömästi tarkoita maapallon keskilämpötilan laskua, vaan usein muutokset tulevat viiveellä.
– Nyt kun El Niñon huippu on ajoittunut vuodenvaihteeseen, on hyvinkin mahdollista, että kuluva vuosi on jälleen yksi mittaushistoriamme lämpimimmistä, ellei sitten jopa lämpimin, Mäntykangas arvelee.
Kun El Niño vaikutti vuosina 2014–2016, maapallon lämpöhuippu osui vasta vuodelle 2016, eli vasta El Niñon huipun jälkeiseen aikaan.
– Ilmakehässä El Niñon lämmittävä vaikutus tuntuu vielä pitkään, vaikka itse ilmiö olisikin Tyynellä valtamerellä hiljalleen hiipumassa. Tämän vuoksi uskon, että kuluva vuosi voi olla jopa edeltäjäänsä kuumempi, ja maapallolla on jälleen edessään ennätystehtailua ja sään ääri-ilmiöitä, Mäntykangas kirjoittaa.
