Tärkeintä on elämän suojeleminen. Tämä lause on kaiverrettu pelastajien vöihin, sitä toistetaan brittiläisissä poliisisarjoissa ja lääkäriksi opiskelevat hengittävät sitä pyhimmäksi velvollisuudekseen.
Oikeastaan koko liberaali länsimainen järjestys kasvaa samasta siemenestä. Perustuslaki antaa jokaiselle yksilölle oikeuden elämään, jonka suojeleminen on aina viranomaisten ja kansalaisten ensimmäinen tehtävä. Juuri tästä syntyy sivilisaatio ilman barbariaa.
Putinin Venäjä, Gazan Hamas ja Ruotsin rikollisjengit tietävät tämän ja siksi niiden on helppo barbaarisilla toimintatavoillaan ottaa se valta, joka otettavissa on. Kun pahantekijä ottaa oikeuden tuhota ihmiselämää, hänestä tulee koko sivilisaation vihollinen.
Silti lännessä riittää niitä, jotka selittävät barbaarien tekoja puutteella, vieraantumisella ja ahdistuksella. He ovat väärässä. Barbaarien pahuus on proaktiivista, suunnitelmallista ja harkittua vallankäyttöä. Se on heidän aseensa elämää suojelevaa sivilisaatiota vastaan.
Hamas tietää, että Israel ei ota panttivankeja eikä uhkaa heidän teloituksellaan. Venäjä tietää, että Ukraina ei kuljeta venäläisiä lapsia uudelleenkoulutusleireille. Ruotsin jengiläiset tietävät, että henkilö sinikeltaisessa virkapuvussaan suojelee myös murhamiehen elämää.
Elämää suojeleva sivilisaatio on hyvin haavoittuvainen, ja nyt me elämme jälleen silmien avautumisen aikaa. Tuhon voimien uhatessa humaania kulttuuriamme on syytä katsoa peiliin.
Kun ulkomailta johdettujen Ruotsin rikollisjengien tärkein tulonlähde on hyvinvointivaltion tukijärjestelmä, on saatu kiistaton näyttö liberalismin pohjoismaisen version hyväuskoisesta hölmöydestä. Seuraavassa vaiheessa jengit alkavat pyörittää terveyskeskuksia.
Minkä varassa liberaali järjestys seisoo?
Kun liberaali järjestys nousi jaloilleen Amerikan mantereella 1700-luvun jälkipuoliskolla, se nojasi ristiin. Vapauden ja valistuksen kirkkaimmat ajattelijat John Lockesta Immanuel Kantiin luottivat juutalais-kristilliseen moraalilakiin, joka ihmisten sisältä ohjaa vapaasti valitsevaa yksilöä elämään oikein ja hyvin.
Elämää suojelevalla vapauden sivilisaatiolla oli vahva uskonnollinen arvoydin, joka antoi ryhtiä yksilöllisyyttään kehittävien ihmisten ponnisteluille parinsadan vuoden ajan. Ihmiset luottivat toisiinsa ja yhteiseen hyvyyden ideaan. 1900-luvun maailmansodat ja kansanmurhat Euroopassa murskasivat tämän koodin.
Toisen maailmansodan jälkeen eksistentialismi mitätöi uskon universaaliin moraalilakiin ja 1960-luvun kulttuurikumouksen jälkeen postmodernismi mitätöi objektiivisen totuuden tavoittelun. Näiden henkisten tuhojen jälkeen läntinen liberalismi on saanut tulla toimeen ilman moraalista arvoydintä ja uskoa kauneuden, totuuden ja hyvyyden itseisarvoihin.
Jos moraalilaki ihmisten sisimmässä lakkaa vaikuttamasta ja itseisarvot häviävät, valtataistelu täyttää arvotyhjiön. Vallitsee yleinen tieto- ja arvorelativismi sekä kaikkialle tunkeva elämän politisoituminen. Liberalismi kääntyy irvikuvakseen.
Kuten Jacob Talmonin ja Roger Scrutonin tapaiset ajattelijat ovat korostaneet, yksilön vapauteen perustuva läntinen arvojärjestelmä suojelee itse elämää kaikkialle työntyvältä politiikalta ja valtiovallan kontrollipyrkimyksiltä. Everybody leaves everybody alone, kuten Clint Eastwoodin republikaaninen vaalilause kiteyttää.
Nuoria on kuitenkin jo useamman vuosikymmenen ajan yliopistoissa kasvatettu pitämään kaikkia kulttuureja samanarvoisina. Jos yritän sanoa, että vain läntinen sivilisaatio on vedenpitävästi jokaisen yksilön elämää ja vapautta suojeleva ja siksi muita kehittyneempi, saan vastaani syytöksiä rasismista, kolonialismista, valkoisen miehen ylivallasta ja eurosentrismistä.
Nämä ovat kaikki itsetuhoisia reaktioita, jotka marxilaisen vasemmistoälymystön johdolla on istutettu lahottamaan länsimaista sivilisaatiota – ainoata puolustamisen arvoista. Pohjimmiltaan tällainen lahottaminen palvelee proaktiivisia tuhon voimia, jotka sivilisaatiomme ulkopuolelta barbaarisesti pyrkivät muuttamaan meidät elämää suojelevasta sitä halveksivaksi.
Suomesta katsoen vaihtoehdot ovat paljaina näkyvissä. Toinen naapurimme Ruotsi on hyväuskoisuutensa seurauksena lahoamassa rikollisjärjestöjen ohjailemaksi barbariaksi ja toinen naapurimme Venäjä hyökkää barbaarisen pahuuden proaktiivisin sotavoimin läntistä vapautta ja elämän suojelua vastaan kansan hurratessa.
Ruotsalaisia emme halua olla, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia ja kirkastakaamme läntiset arvomme.
Konservatiivisuus on vastaus liberalismin ongelmiin
Ihminen vailla lähimmäisenrakkautta ja syvältä kumpuavaa omantunnon ääntä on helppo saalis kyyniselle materialismille tai väkivaltaiselle propagandalle.
Mistä läntiset ihmiset saavat voimaa vastustaa barbariaa, jos juutalais-kristillinen moraalilaki lakkaa vaikuttamasta heidän sisimmässään? Jaksaako läntinen ihminen puolustaa elämän suojelua ja jokaisen yksilön arvokkuutta ilman koettua uskollisuutta moraaliselle absoluutille?
Nähdäkseni tämä perimmäinen kysymys on koko läntisen sivilisaation edessä tällä vuosituhannelle – enkä ole varma, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Täydellinen relativismi voi aivan hyvin viedä voiton ja sen seurauksena länsi sellaisena kuin sen tunnemme lakkaa olemasta.
Jäljelle jäisi vain erilaisiin arvojärjestelmiin ja uskomuksiin nojaavien osakulttuurien kudelma, joukossa myös esimerkiksi sharia-lakia noudattavat islamilaiset yhdyskunnat. Kudelma pysyisi vain vaivoin koossa välillä kansalaissodan partaalla huojuen. Ruotsissa rikollisjengien taistelu kasvaisi koko yhteiskuntaa jakavaksi sissisodaksi.
Mutta vallitsevaksi voisi muodostua myös osakulttuureihin kuulumaton tai niissä vapaasti shoppaileva itsekeskeinen ja kyyninen yksilö. Tällaisia hahmoja mielestäni jo näenkin. He ovat niitä, jotka eivät sitoudu mihinkään ja välttelevät vastuutaan. Taloustieteen oppien mukaisesti he ovat järkeviä vain omalta kannaltaan, tunnistavat vapaudet ja oikeudet eivätkä lainkaan vastuuta ja velvollisuuksia.
Näin toteutuisi klassisen liberalismin lopullinen hävitys.
Kuten kaikki poliittiset järjestykset myös läntinen universaaliarvoihin uskova liberaali järjestys tarvitsee pohjakseen vahvan kulttuurisen koodin. Pelkkä vapaus ilman muita lähtökohtia johtaa lopulta sosiaaliseen tyhjiöön. Ottaakseen vastuuta myös muista kuin itsestään ihmiset tarvitsevat elämälleen arvokkaan suunnan ja eettisen tarkoituksen. Nihilismi ja kyynisyys eivät kanna pitkälle. Niiden varassa kulttuuri polkee paikoillaan ja lahoaa.
Roska myy ja ylivalta kiehtoo
Voiko ainoaksi yhteiseksi arvoksi jäänyt vapaus marinoitua eettiseksi? Mielestäni tämä on pikemminkin konservatiivinen kuin liberaalinen kysymys.
Konservatiivinen ajattelu tunnistaa saavutettujen taitojen, tapojen ja tottumusten arvon osana kaaoksen vastaista työtä. Pohjimmiltaan kulttuuri on kulttuuria vain siksi, että se luo suhteellisen kestävää ja arvokasta järjestystä entropian lain vastavoimaksi.
Edistyksellinen vasemmisto on aina ollut valmis hävittämään kaiken vanhan. Näen tässä jotakin luonnontieteellisesti annettua. Traditioita tuhoava vasemmisto on entropian agentti. Katsokaa arkkitehtuurin kehitystä 1900-luvun puolivälistä alkaen ja saatte vaikutelman.
Mutta myös hillitsemätön teknologinen vimma ajaa samaa barbaarista asiaa. Massatuotannossa roska myy ja ylivalta kiehtoo. Älylaitteet ovat antaneet nuorille ja lapsille taskuun paitsi pelikasinon ja viihdehelvetin myös vakoilu- ja maineenpilauslaitteet, joita vielä hetki sitten ei saanut luvan kanssa aikuinenkaan. Ajoneuvoliikenteessä lapset saavat ajaa polkupyörää mutta eivät autoa. Miksi sitten tietoliikenteessä älypuhelin annetaan leikki-ikäisille?
Konservatiivinen oikeisto edustaa hyvän elämän ja saavutettujen kulttuuriarvojen suojelua kaikilta niitä tuhoavilta vaikutteilta. Siksi myös vastaus liberalismin ongelmiin löytyy konservatiivisen ajattelun avulla.
Näiden kahden ajattelutavan yhdistelmä on oikea tie, jos haluamme Suomessa pelastua niin Ruotsin kuin Venäjänkin kauhistuttavilta näkymiltä.
Kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa artikkelisarjasta, joka käsittelee liberaalisuuden ja konservatiivisuuden suhdetta. Aiemmat osat löytyvät täältä ja täältä.
