Asunnottomuuden vähentämisessä on Suomessa onnistuttu asunto ensin -mallin mukaan niin hyvin, että ulkomailta virtaa vieraita ottamaan siitä oppia. Mallissa ihmiselle annetaan ensin katto pään päälle ja vasta sen jälkeen aletaan ratkoa esimerkiksi päihdeongelmaa.
Pitkäaikaisasunnottomuus on vähentynyt, mutta kehitys on hidastunut. Viime vuonna yksinelävien asunnottomien määrä kääntyi kasvuun.
Aiheesta keskusteltiin Sininauhasäätiön järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä. Paneelissa poliitikkoja edustivat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.), kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo (vas.) ja Helsingin sote- ja pelastustoimen apulaispormestari, pormestariehdokas Daniel Sazonov (kok.).
Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvosen mukaan sote-uudistus on vaikeuttanut palveluiden saantia, kun ennen kaupungit vastasivat sekä asunnon tarjoamisesta asunnottomalle että palveluista. Hyvinvointialueuudistus ei tosin Helsinkiin tuonut muutosta.
Kiurun mukaan sotepuolen haasteena on yleisemminkin se, miten tunnistetaan asiakkaat ja heidän tarvitsemansa palvelut.
– Isoin ongelma eivät ole hallintohimmelit, vaan se, että rahaa on liian vähän, Kiuru linjasi.
Hänen mukaansa hallituksen tekemät säästöt esimerkiksi asumistukeen näkyvät jo nyt asunnottomien määrän kasvuna ja tilanne tulee pahenemaan.
Sazonovin mukaan Helsingin tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus, joka on asunnottomuuden kova ydin.
– Olen ylpeä, että se on onnistuttu puolittamaan muutamassa vuodessa. Olemme lisänneet asuntoja ja varmistaneet, että yhteispeli palveluiden välillä toimii, hän sanoi.
Samalla yleinen elinkustannusten nousu on ollut kovaa. Häädöissä oli Sazonovin mukaan kasvua jo ennen kuin asumisen tukiin tehtiin muutoksia.
– Mitä tulee asumisen kalleuteen, olemme rakentaneet Helsingissä riittävästi asuntoja, myös yhteiskunnan tukemaa asumista, ja vuokrat eivät ole kohonneet samalla tavalla kuin muissa Euroopan pääkaupungeissa.
Honkasalon mukaan Helsingin valtuustossa on suuria eroja sen suhteen miten kohtuuhintaista asumista edistetään.
– Valtion tukema asuntotuotanto on koko ajan vähentynyt ja kokoomus painaa päälle, että markkinaehtoista tuotantoa pitää kasvattaa.
Honkasalo korosti, että kaikki kärsivät sosiaaliturvaleikkauksista, myös kaupungin omat työntekijät, joilla ei ehkä asumistuen tiukennusten vuoksi ole enää varaa asua Helsingissä.
– Asunnottomuuden taustalla on pienituloisuutta ilman elämän hallinnan ongelmia selvästi enemmän kuin ennen, hän jatkoi.
Honkasalon mukaan on järjetöntä, että yksinhuoltajat joutuvat muuttamaan ”vielä pienempiin asuntoihin” tukien ylärajojen pienennyttyä, ja samaan aikaan ollaan huolissaan nuorisorikollisuudesta.
– Helsingin kokoomuksen sisälläkin kauhistellaan maan hallituksen politiikkaa, Honkasalo väitti.
– Asumisen hintaa pitää kurissa se, että on monipuolista asuntotuotantoa, myös markkinaehtoista. Suurimmat korotukset viime vuosina ovat tulleet ara-vuokriin ja vasemmisto ei ole muusta puhunutkaan kuin että Heka [Helsingin kaupungin asunnot] korottaa vuokria liikaa, Sazonov vastasi.
Kokoomus kohdentaisi Hekan vuokra-asuntoja entistä enemmän suurimmassa tarpeessa oleville.
– Asukasvalinnalla voidaan tehdä paljon. Esitimme aiemmin, että priorisoidaan asukasvalinnassa vielä enemmän asunnottomia ja asunnottomuuden uhan alla olevia, mutta tämä ei kelvannut vasemmistoliitolle, en voi kuin ihmetellä, Sazonov sanoi.
Valtakunnallisesta tilanteesta hän totesi, että ”keskipakoisvoima” alkaa vaikuttaa, kun hallintohimmeleitä pystytetään, eli palvelut hajautuvat ja yhteistyö heikkenee. Sazonov myönsi, että hallituksessa on jouduttu tekemään isoja säästöjä, joilla pyritään turvaamaan hyvinvointivaltion tulevaisuus, mutta samalla on myös satsattu 10 miljoonaa euroa pitkäaikaisasunnottomuuden torjuntaan.
”Tilan puutteesta ei ole kyse”
Kiurun mukaan asunnottomuus on monisäikeinen ilmiö, mutta menestyksen avain on se, että ensin tulee asunto, jonka jälkeen mietitään mitä palveluita henkilö tarvitsee.
– Ongelman ydin on mielestäni se, että työkalut ovat käymässä vähiin. Maan hallitus teki päätöksen että kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista vähennetään merkittävästi. Onpahan virhe, joka ei sovi edes näihin suhdanteisiin.
Kiurun mielestä kokoomuksella on ”kahdet kasvot”.
– Toinen on se, joka aidosti tekee tätä ja toiset ne, ehkä enemmän muualla olevat kasvot, joilla ei ole tosiallista halua korjata asunnottomuutta, Kiuru kuvaili.
Honkasalon mukaan Orpon hallitus on tekemässä systeemitason muutoksen. Montaa eri kautta leikataan toimeentulosta ja palveluista, tuodaan vientivetoinen palvelumalli heikentämään naisvaltaisten alojen palkkakehitystä, lyödään ara-tuotanto alas, leikataan asumisneuvonnasta, Honkasalo luetteli. Helsinki voi tehdä omilla toimilla paljon, mutta loputtomiin ei ole Honkasalon mukaan ”mielekästä paikkailla” hallituksen politiikkaa.
Terveystaloa perustamassa ollut alan uudistaja Harri Aho nosti keskusteluun sen, miten yhteiskunta voisi hyödyntää yksityistä sektoria.
Ahon mukaan asunnottomuusongelman voisi hoitaa ”muutamassa viikossa”, jos yksityinen puoli saisi mandaatin toimia. Sininauhasäätiön Karvonen lisäsi, että tyhjiä neliöitä ja kokonaisia kiinteistöjä on pelkästään pääkaupungissa valtava määrä, eli tilan puutteesta ei ole kyse.
Honkasalon mukaan asuminen on perusoikeus ja sen tarjoaminen kuuluu hyvinvointivaltion perustehtäviin, jotka eivät ole ”yritysten voiton tavoittelua varten”. Yhteistyötä yksityisen puolen kanssa voidaan tehdä.
– On myös soteyrityksiä, jotka eivät toimi täysin rehellisesti, sanoi Honkasalo, jonka mukaan Helsingin kaupunki maksoi, osin ymmärtämättömyyttään, härskejä hintoja kriisimajoitusta tarjonneelle yritykselle.
– Jos vasemmistoliitto saisi tämän asian ratkaista, tilanne näyttäisi aivan erilaiselta, Honkasalo vakuutti.
– Kun minä esitin, että kaupungin omasta yli 70000 vuokra-asunnon massasta kohdennettaisiin asuntoja asunnottomille, te äänestitte sitä vastaan kaupunginhallituksessa, Sazonov muistutti jälleen Honkasaloa.
– En halua tehdä tästä poliittista mähinää, mutta ei asunnottomuuden kasvu yksiselitteisesti kokoomuksesta johdu.
– Ja Harri Aholle sanoisin, että olen eri mieltä, että asunnottomuus olisi ratkaistu sillä, että tässä teille yksityinen yritys x miljoonaa euroa. Jos se näin helppoa olisi, olisi se jo hoidettu. Asunnottomuus on paljon monisyisempi ongelma, Sazonov jatkoi.
Sazonovin mukaan peruslogiikan omaksumisessa on onnistuttu, eli asunto ensin -periaate on kaiken lähtökohta. Sen jälkeen kysymys on määrätietoisesta työstä, jossa ”ihminen ihmiseltä” heidät tavoitetaan kadulta ja saadaan asumisyksikköön.
Asunnottomuudesta syntyviä kustannuksia on selvitetty tuoreessa tutkimuksessa. Kadulla oleva asunnoton tai asumispalveluyksikössä asuva maksavat yhteiskunnalle kumpikin noin 40000 euroa vuodessa eri kautta aiheutuvina kustannuksina, jotka kadulla asuvalla ovat usein esimerkiksi sairaalakuluja.
Jos asunnoton pääsee siirtymään asumisyksiköstä omaan kotiin tuetusti, kustannukset laskevat noin 25000 euroon vuodessa. Kustannukset yli puolittuvat alkuperäisestä, jos asunnoton pystyy siirtymään itsenäiseen asumiseen.
Sininauhasäätiön Mäkelänkadun asumisyksikkö on Suomen suurin: vanhaan liimatehtaaseen on rakennettu 125 asuntoa asunnottomille. Heistä kuntoutuu ja omaan kotiin muuttaa Karvosen mukaan noin 10-15 prosenttia.
LUE MYÖS:
Lisää asuntoja vai luonnon vaalimista? Näin pormestariehdokkaat vastasivat VU:n kyselyssä
