Viron puolustusvoimain eli Kaitseväen komentaja, kenraaliluutnantti Martin Herem kirjoittaa Äripäevassa, että hän ei usko enää pelotevaikutukseen, jota tähän mennessä on korostettu Viron puolustusstrategiana. Ajatus on ollut, että ”edes heikon arvostelukyvyn omaavalla johtajalla” ei olisi kiusausta hyökätä Viroon.
– Minä en enää erityisesti usko pelotevaikutukseen. Ukrainaan hyökkääminen osoitti ilmeisen heikkoa arvostelukykyä, mutta silti hyökkäsivät. Minä uskon ainoastaan yhteen asiaan – että meidän tulee olla valmis siihen, että kun hyökkääjä rajan yli tulee, siihen se myös jää.
Herem kirjoittaa, että Venäjän on oletettu olevan naapurimaihinsa kohdistamastaan aggressiivisuudesta huolimatta tämän vuosituhannen maa. Venäjän oletettiin pidättäytyvän aggressiivisten suunnitelmien toteuttamisesta, koska hyökkäyksen hinta olisi liian suuri.
– Tätä on kutsuttu rankaisun pelotteeksi (deterrence by punishment). Nyt kuitenkin näyttää siltä, että jokainen Venäjän viimeisen 30 vuoden aikana käymä sotilaallinen konflikti on siirtänyt Kremlin kipukynnystä yhä kauemmas. Tarve mahtailuun, mukaan lukien sotilaallisia keinoja käyttäen, on kasvanut, koska lännen reaktio on ollut pehmeä ja hyväksyvä. Meidän suhteen pelotevaikutus on tähän mennessä toiminut, koska meihin ei ole sotilaallista hyökkäystä kohdistunut, mutta Ukrainassa tapahtuvan taustaa vasten tähän ratkaisuun ei voi enää luottaa.
Herem korostaa, että Venäjältä ei tule odottaa järkevää pohdintaa ja aggressiosta luopumista. Nyt tulee siirtyä ”kiistämisen pelotteeseen” (deterrence by denial), jolla kiistetään hyökkääjältä tavoitteidensa saavuttaminen.
Pelkkä pelote ei toimi, vaan pitää valmistautua hyökkääjän hävittämiseen päivien tai viikkojen kuluessa hyökkäyksestä ilman, että ”tällä välin tapahtuisi Ukrainan Butšan kaltainen kansanmurha”. Pelote tulee siis korvata valmiudella ja kyvyllä hävittää hyökkää, ”vasta sitten voi toivoa, että ymmärtämätönkin hyökkääjä ymmärtää”.
Jo joulukuussa 2021 Venäjää varoitettiin, että sen hyökkäys Ukrainaan johtaisi aseapuun, sanktioihin ja diplomaattiseen paineeseen.
– Mutta se ei toiminut. Kun nyt näin jälkiviisaasti miettii, mitä meidän olisi pitänyt joulukuussa tehdä, olisi ainoa järkevä ja käytännössä toteuttavissa ollut keino ollut nopea apu Ukrainan valmistautumiseksi aseellista puolustautumista varten – nykyinen aseapu kymmenkertaisena. Tämän tuen avulla Ukraina olisi ehkä onnistunut lopettamaan hyökkäyksen jo ensipäivinä yksinkertaisesti hävittämällä Venäjän hyökkäysosastot.
Heremin mukaan tällainen valmistautuminen ja Ukrainan sotilaallinen valmis olisivat ehkä estäneet tilanteen kärjistymisen, vaikka se varmaa ei olekaan.
– Heikkoa arvostelukykyä, imperiumin luomishalua, käsittämätöntä tarvetta mahtailla muiden alistamisen ja ihmisten tappamisen kustannuksella ei ole helppo mitata. Sotilaallista vahvuutta kylläkin on.
