Ensihoito on sosiaali- ja terveyspalveluista kriittisimpiä. Ensihoidon toimivuus voi ratkaista sen, selvitäänkö sairaskohtauksesta säikähdyksellä vai onko kyseessä lorun loppu. Vaikka ensihoito on soten ydintä, on sen rahoitusmalli hiukan outo lintu. Ambulanssikuljetukset rahoitetaan Kelan sairausvakuutusrahastosta yhdellä STM:n määrittämällä taksalla koko maassa. Kela maksaa sairaankuljetuksista korvauksia vuosittain noin 120 miljoonaa euroa.
Hallitus on aikeissa lakkauttaa ensihoitoon liittyvien kuljetusten Kela-korvaukset ja siirtää korvauksiin käytetty rahoitus hyvinvointialueiden yleiskatteelliseen rahoitukseen ensi vuoden alusta lukien. Rahoitussiirto ei suoraan vaikuta hätäkeskuksen välittämän ensihoidon toimintaan. Moni ei kuitenkaan tiedosta, että kiireellinen ensihoito on kuitenkin vain osa ambulanssikuljetuksia. Rahoitussiirron valmistelussa näyttääkin unohtuneen kiireetön sairaankuljetus. Tämä on koko ensihoitoa vaarantava virhe.
Kiireetön sairaankuljetus on asiakkaan kodin ja terveydenhuollon yksikön välillä tapahtuvaa kiireetöntä ambulanssikuljetusta. Kiireettömiä sairaankuljetuksia hyödyntävät esimerkiksi poliklinikka- tai laboratoriokäyntiä tarvitsevat ihmiset, jotka eivät voi matkustaa taksilla, mutta eivät myöskään ole varsinaisen kiireellisen ensihoitopalvelun piirissä. Kiireettömien sairaankuljetusten kapasiteettia tarvitaan myös esimerkiksi hissittömässä kerrostalossa asuville liikuntarajoitteisille tai sekaville ikäihmisille.
Kiireettömiä sairaankuljetuksia tehdään vuosittain arviolta 70 000 kappaletta. Väestön ikääntymisen myötä määrä tulee kasvamaan. Sairaankuljetusten tarvetta lisää myös hyvinvointialueiden pyrkimys vähentää asumispalveluja ja pitää ikääntyneet pidempään kotonaan.
Kiireettömiä sairaankuljetuksia ei välitetä hätäkeskuksen vaan ensihoitoalan yritysten omien numeroiden kautta. Nykyisellään yritykset saavat kuljetuksesta Kelan taksan mukaisen korvauksen, ja asiakas maksaa 25 euron omavastuun. Monella ambulanssiyrityksellä ei ole sopimuksia hyvinvointialueiden kanssa, vaan ne tarjoavat kuljetuksia suoraan asiakkaille. Hallituksen kaavaileman rahoitussiirron myötä asiakas joutuisi maksamaan kuljetuksen todellisen hinnan, mikä tekisi toiminnan mahdottomaksi. Nykyinen joustava ja tehokas kiireetön sairaankuljetus menetettäisiin.
Teoriassa hyvinvointialueet voisivat kilpailuttaa kiireettömän sairaankuljetuksen joustavilla kriteereillä siten, että nykyinen toiminta voisi jatkua. Todennäköisempää on valitettavasti se, että alueet asettaisivat omia, ensihoitopalveluun pohjautuvia kriteerejä myös yksityisiltä hankittaville kiireettömille sairaankuljetuksille. Tämä tarkoittaisi kiireettömien sairaankuljetusten kannalta epätarkoituksenmukaisia vaatimuksia esimerkiksi henkilöstön laajan täydennyskoulutuksen tai kaluston osalta. Nykyinen henkilöstö ja kalusto ei kelpaisi ja kustannukset kasvaisivat. Kiireetön sairaankuljetus ylimedikalisoitaisiin. Tämä riski on tunnistettu myös alueiden suunnalta.
Lopputuloksena kiireettömiä sairaankuljetuksia hoidettaisiin varsinaisen ensihoidon resursseilla, jolloin hyvinvointialueiden ensihoitokapasiteetti joutuisi turhaan kovan kuormituksen alle. Ensihoidon sujuva toiminta vaarantuisi.
Jo uudistuksen aikataulu muodostaa valtavan riskin. Rahoitussiirron toteuttavat lait saadaan hyväksyttyä aikaisintaan syksyllä, jolloin alueilla olisi vain muutama kuukausi aikaa ratkaista, mistä löydetään 70 000 kiireetöntä sairaankuljetusta. Aikataulu huolellisille hankinnoille on mahdoton. Valmistelussa on nyt syytä ottaa vähintään vuoden aikalisä.
