Horisontissa loimottaa valtava tulipallo. Videolta kuuluu venäjänkielistä kiroilua. Kaukana palaa öljynjalostamo, polttoainevarasto, joskus lentotukikohta. Kuvat ja videot ovat tuttua kauraa kenelle tahansa Ukrainan sotaa viime vuosina seuranneelle.
Joitakin tunteja aiemmin Ukrainan 14. rykmentin sotilaat ovat auttaneet Liutyi-lennokin matkaan autolla kaasu pohjassa. Drone nousee pystysuoraan ylös, ja ääni muistuttaa ruohonleikkuria, kuvailee mukaan päässyt Ukrainska Pravda.
Harvinaisessa haastattelussa myyttisen pitkän kantaman lennokkirykmentin perustajat kertovat, miten häikäisevä iskukyky on syntynyt ja kehittynyt. Koko rykmentin ensikosketus droneihin oli oranssi Autel-merkkinen lämpökameralennokki, johon oli kiinnitetty sirpalekranaatti. Se ei pysynyt kyydissä, vaan putosi viiden metrin päähän ohjaajista.
Rykmentin perustajat Fidel ja Casper ovat vanhoja ystäviä. Kun Venäjä valtasi Krimin, he päättelivät että heidän täytyy auttaa asevoimia. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista sotilastaustaa, mutta he ryhtyivät kurssittamaan itseään. Syksyllä 2021 molemmista oli tullut erikoisjoukkojen sotilaita.
Venäjän täysimittainen hyökkäys sai miehet oivaltamaan kunnolla, että dronet voivat suorittaa tehtäviä ilman, että jonkun on mentävä paikalle jalan ja vaarannettava oma henkensä. Ukrainan asevoimissa kaikki eivät olleet samaa mieltä. Fidel valittelee, että armeija on melko vanhanaikainen ja lämpenee hitaasti.
– Eräänä päivänä törmäsimme sattumalta lennokkeihin, jotka olivat varastossa laatikoissa. Kysyimme, mitä ne ovat. Meille vastatiin, että paskaa, joka ei lennä. Tulimme uteliaiksi ja aloimme selvittää asiaa, Casper muistelee.
Hän jatkaa, että miehet kävivät ulkomailla kouluttautumassa.
– Ja tiedätkö mitä tapahtui? Kävi ilmi, että se paska saattoikin lentää – ja osua kohteisiin. Testasimme, ja saimme tuloksia.
Testikohteena oli kamikaze-ohjus, jonka kantama oli 100–120 kilometriä. Ulkomailla valmistettu. Silloin miehillä ei vielä ollut mitään käsitystä omista iskukohteista.
– Koulutuksen jälkeen suoritimme yhden tehtävän, sitten toisen. Molemmat onnistuivat.
Kesällä 2022 Ukrainan toiminta lennokki-iskuissa oli vielä lapsenkengissä. Ne vähät mitä oli, oli rakennettu siviilikomponenteista. Näihin aikoihin Fidel sai tilaisuuden tavata Ukrainan asevoimien silloisen komentajan Valeri Zalužnyin ja ehdotti pitkän kantaman iskujen pataljoonan perustamista.
Kahdessa vuorokaudessa hahmoteltiin toimintasuunnitelma ja rekrytoitavien ihmisten lista. Syyskuussa 2022 perustettiin ensimmäinen syvyysiskuyksikkö, ja Fidelistä tuli sen komentaja.
Alkuvaiheessa ongelmana oli, että ei ollut koulutusta.
– Ensimmäinen tehtävämme taisi olla Donetskin alueella. En muista tarkkaan. Mutta nuo ensimmäiset tehtävät olivat täyttä sotkua, muistelee Casper.
Ensimmäinen lennokki laukaistiin rampista – valtavasta katapultista, jossa oli kuminauha. Ja kuminauhan venyttämiseksi se piti koukata kiinni jeeppiin. Autokin juuttui pellolla mutaan. Saadakseen viisi dronea ilmaan miehet kamppailivat niiden kanssa koko yön.
– Elektronista sodankäyntiä tai ilmapuolustusta ei tuolloin ollut paljonkaan, joten jopa nuo lennokit onnistuivat saavuttamaan kohteensa. Ne olivat pieniä droneja, joilla oli pieni hyötykuorma, mutta ne pääsivät perille ja pam: jokin pieni polttoainevarasto paloi vihollisen puolella. Se oli todella mielenkiintoista työtä.
Nykyään 14. rykmentillä on lennokkeja, jotka voivat lentää 2000 kilometriä.
– Itse asiassa meillä on koko joukko erilaisia lennokkeja, jotka on suunniteltu erilaisiin tehtäviin ja etäisyyksiin. Mutta alussa oli vain yksi, joka lensi 100–120 km:n päähän, sähkökäyttöinen.
Miehet painottavat koulutuksen merkitystä. Moni kun luulee, että lennokkeja vain lennätetään. Mutta ensin ne on saatava ilmaan, joten laukaisun onnistuminen on aivan keskeistä.
– Syväiskujen käynnistämiseen liittyy paljon pieniä yksityiskohtia. Se ei ole sama asia kuin HIMARSin laukaiseminen jossa painetaan nappia, järjestelmä tekee kaikki laskelmat ja laukaisu tapahtuu. Sekin on hyvin monimutkaista ja vastuullista työtä. Mutta me emme laukaise sellaisia ”ihmeaseita”. Joskus lennokki ei lennä, taistelukärki ei sovi paikalleen tai kansi ei mene kiinni, joten sitä pitää säätää, Fidel selittää.
Kun vastaperustettu 14. rykmentti oli testannut noin sadan kilometrin syvyyteen Venäjälle ulottuvia iskuja joitakin viikkoja, kuvaan astui kolmas mies: erikoisjoukoista aiemmin vapautettu ja täysimittaisen sodan myötä takaisin kutsuttu Kyt. Hänellä oli siviilistäkin kokemusta pienemmistä kuvausdroneista. Kyt painottaa, että ne eivät ole sama asia, mutta etu se on pienikin etu. Kun pienemmät dronet yleistyivät Ukrainan asevoimissa, siirrettiin Kyt työskentelemään pitkän kantaman lennokkien parissa.
Tässä kohtaa tarvittiin asevoimissa paradigman muutos. Fidelin tiimi otettiin Ukrainan pääesikuntaan luomaan miehittämättömien järjestelmien käytöstä nykyaikaisessa sodankäynnissä konsepti.
– Ilman 14. erillistä rykmenttiä tämä jatkuvuus UAV-komponentin kehittämisessä Ukrainan asevoimissa ei olisi ollut mahdollista.
14. rykmentin komentajaksi tuli Charlie ja nyt pitkän kantaman lennokki-iskuja tekevät jo Ukrainan sotilastiedustelu, turvallisuuspalvelu SBU, erikoisjoukot ja 14. rykmentti.
– 14. rykmentti on mukana noin 30–40 prosentissa syväiskuista. Mutta nämä eivät ole enää yhden yksikön operaatioita. Ne ovat monimutkaisia erikoisoperaatioita, joihin osallistuvat koko puolustusvoimat.
Yksi rykmentin suurimmista ylpeydenaiheista on se, että lähes kaikki sen käyttämät pääiskujärjestelmät ovat ukrainalaisen kehitystyön tulosta.
– Kaikki alkoi lentävistä ruohonleikkureista, ja nyt työskentelemme muunneltujen ruohonleikkureiden kanssa. Saattaa tuntua siltä, että tekniikka ei ole muuttunut merkittävästi, mutta olemme nyt saavuttaneet pisteen, jossa laatu riippuu määrästä.
Nyt järjestelmissä näkyy merkittävä kehitysloikka, koska hallitus panostaa niiden kehittämiseen huomattavia resursseja, henkistä pääomaa ja energiaa, mikä tarjoaa mahdollisuuksia edistymiseen. Fidelin mukaan salaisuus piilee siinä, että valmistajilla on suora yhteys taistelukentälle. Casper kertoo, että enää vain noin 10 prosenttia käytettävästä lennokkikalustosta on ulkomaista tuotantoa.
– Alussa tilanne oli päinvastoin. Ulkomaiset mallit ovat nyt kuin Toyotoja, kun taas ukrainalaiset ovat Mercedeksiä. Omat vain ovat harppauksen verran edellä, Casper sanoo.
Toisaalta myös ilmapuolustus on kehittynyt.
– Nyt kohteissa on pistetorjuntajärjestelmiä ja tehokasta elektronista sodankäyntiä. Meidän on hiottava taktiikkaamme – miten lasketaan tarvittavien lennokkien määrä ja tyypit, jotta varmistetaan, että tarvittava määrä saavuttaa kohteen. Ja vaikka vain 20–30 prosenttia pääsisi läpi, niiden aiheuttama kaaos on valtava. Sanotaan vaikka 30 lennokkia, joissa jokaisessa on 50 kilon taistelukärki. Se on oikein kunnon tervehdys!
14. rykmentin perustajat ovat sitä mieltä, että avain Ukrainan onnistumiselle on valmius muutokselle. Venäläiset toimivat sääntöjen mukaan eivätkä ole kovin joustavia. Samalla Ukraina on saanut ainutlaatuista oppia, jota muiden maiden asevoimilla ei ole.
– Ennen länsimaiset kumppanimme kouluttivat meitä. Mutta ilmeisesti oli hieman helpompaa taistella Afganistanissa, jossa vihollisella ei ollut ilmapuolustusta eikä elektronista sodankäyntiä. On täysin eri asia, kun vastassa on tasavertainen vastustaja. Siksi ulkomaiset kumppanimme oppivat nyt meiltä.
