Yhdysvaltain maavoimien sotakorkeakoulun strategian professori, tohtori Azeem Ibrahim kirjoittaa Eesti Päevalehdessä, että todisteet vahvistavat Venäjän toteuttavan Ukrainassa kansanmurhaa.
Ibrahimin johtama ajatushautomo Newlines on aiemmin yhdessä Raoul Wallenbergin keskuksen kanssa tutkinut Burmassa rohingojen ja Kiinan Sinkiangissa uiguurien kansanmurhaa.
Ukrainan kansanmurhaväitteiden tutkimiseen osallistuivat ensikäden lähteitä tarkastelleet kielen asiantuntijat, avointen lähteiden tiedustelun analyytikot sekä oikeustieteilijät ja kansanmurhatutkijat, jotka kykenivät vertailemaan kerättyjä tietoja lakeihin, historiaan ja YK:n vuoden 1948 yleissopimukseen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi.
Newlinesin ja Raoul Wallenbergin keskuksen selvitys on ensimmäinen kansainvälinen ja riippumaton analyysi venäläisten Ukrainassa harjoittamasta kansanmurhasta. Selvitystä tehtiin paikan päällä Ukrainassa.
Yli 30 riippumatonta kansainvälisen oikeuden, kansanmurhien ja Itä-Euroopan tutkimuksen asiantuntijaa on tullut siihen tulokseen, että Venäjä kantaa valtiollisen vastuun vuoden 1948 joukkotuhontaa koskevan yleissopimuksen rikkomisesta.
Selvityksen tulokset ovat tuomitsevat. Kanadan entinen oikeusministeri ja valtakunnansyyttäjä Irwin Cotler tiivistää ne seuraavasti:
– Venäjä on yllyttänyt joukkotuhontaan, mikä on yleissopimuksen mukaan jo itsessään rikos.
– Venäjä rikollinen hyökkäys ja laaja-alaiset hirmuteot osoittavat aikomuksen joukkotuhonnasta ja sen toteuttamisesta.
– Muut valtiot ovat velvollisia tämän estämään ja asettamaan Venäjän vastuuseen.
Kansanmurhaa valmistelevat puheet
Venäjä on kielenkäytössään koko ajan valmistellut ukrainalaisiin kohdistavaa kansanmurhaa, tiivistää professori Ibrahim.
– Putinin Venäjä on pyrkinyt kiistämään ukrainan kansan ja identiteetin olemassaolon – kuten YK:n yleissopimus joukkotuhonnasta ilmaisee kiistänyt ”jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän” olemassaolon.
Esimerkiksi heinäkuussa 2021 Vladimir Putin väitti kirjoituksessaan ”Venäläisten ja ukrainalaisten historiallisesta ykseydestä” venäläisten ja ukrainalaisten olevan yksi kansa ja kokonaisuus. Nykypäivän Ukraina on hänen mukaansa kokonaan neuvostoajan tuote, joka voi olla itsenäinen ainoastaan Venäjän yhteydessä.
Lisäksi venäläiset poliitikot ja muut vaikuttajat ovat kiistäneet Ukrainalla olevan oma kieli ja kulttuurinsa.
Esimerkiksi Venäjän Ukrainan-sodan arkkitehti ja ”Putinin Venäjän harmaa kardinaali” Vladislav Surkov sanoi 26. helmikuuta 2022, että ”Ukrainaa ei ole olemassa. Olemassa on ukrainalaisuus, joka on tietynlainen mielenterveyden häiriö. Sellaista kansallisuutta ei ole olemassa”.
Venäläisten panevat puheensa täytäntöön
Ibrahim huomauttaa, että heti suurhyökkäyksen alettua ”Venäjä hyökkäsi Ukrainan kansan valtimoita vastaan”. Venäjän tarkoituksena on ukrainalaisen valtion elinvoimaisuuden hävittäminen.
– Se vahingoitti infrastruktuuria (vesi, energia ja tietoliikenne) sekä terveydenhuoltoa piiritetyissä kaupungeissa. Venäläisjoukot takavarikoivat viljavarastot ja ryöstivät ukrainalaiskaupoista elintarvikkeita, joista suuri osa lähetettiin Venäjälle. Tämä muistuttaa kammottavalla tavalla edellisestä nälänhädästä Ukrainassa, neuvostoaikaisesta holodomorista, jolloin vilja vietiin muualle samalla kun ukrainalaiset nääntyivät.
Samalla venäläiset ovat toteuttaneet ukrainalaisten joukkomurhaamista.
– Huomiota herättävin esimerkki on Butša, josta on löytynyt satoja ruumiita. Silminnäkijöiden mukaan ukrainalaisia vangittiin aiemman asepalveluksen tai Ukrainalle uskollisuuden takia. Venäjä on myös kaapannut ja murhannut ukrainalaisia virkamiehiä, mukaan lukien paikallisia kaupunginjohtajia pyrkien syrjäyttämään tai nakertamaan ukrainalaisen kansallismielisyyden jatkumiseen liittyvää siviilihallintoa.
Venäjä on myös harjoittanut ”järjestelmällistä ja institutionalisoitua seksuaalista väkivaltaa”.
– Ukrainalaisnaisten raiskaaminen on venäläisille sekä ase että väestön kansanmurhaan pyrkivän rajoittamisen muoto. Ukrainan valtakunnansyyttäjä on laatinut listan raskauksista, jotka ovat saaneet alkunsa venäläissotilaiden tekemistä raiskauksista.
Ibrahim huomauttaa, että kansanmurhaamiseksi lasketaan myös raiskaaminen, jonka tarkoitus on traumatisoida uhrinsa niin, ettei nämä jatkossa haluaisi enää lapsia.
– Ukrainan oikeusasiamiehen Ljudmila Denissovan kuvauksen mukaan venäläissotilaat sanoivat seksiorjiksi otetuille naisille ja tytöille suoraan, että sotilaat raiskaavat näitä, kunnes nämä eivät halua olla seksuaalisessa kanssakäymisessä enää yhdenkään miehen kanssa ja saada ukrainalaisia lapsia.
Venäjän venäläistämis- ja kansanmurhapolitiikan osa on perinteisesti ollut kyyditykset eli ihmisten joukkosiirrot kotiseuduiltaan Venäjän syrjäseuduille. Näin on nytkin.
– Maltillisten arvioiden ja Venäjän puolustusministeriön tietojen mukaan Venäjälle on lähtenyt satojatuhansia ukrainalaisia, joiden joukossa väitetysti 180 000 lasta. Ukrainalaiset on hajasijoitettu eri puolille Venäjää, jotta nämä eivät kerääntyisi yhteen identiteetin perusteella. Venäjälle kyyditetyt on pistetty pakkovenäjän tunneille. On jätetty lakiesitys, jolla Venäjän kansalaiset saisivat nopeammin adoptoida ukrainalaislapsia.
Ibrahim toteaa, että ”tämä on epäilemättä etnistä puhdistamista ja todennäköisesti tilanne on vieläkin pahempi”.
– Sotarikoksia ovat toteuttaneet konkreettiset Venäjän armeijan yksiköt. Tällainen toiminta on yleistä Venäjän asevoimissa. Selvityksissä kerrotaan presidentti Putinin johtavan sotaa erittäin läheisesti. Venäjän valtiojohto on hyväksynyt koko tämän toiminnan. Todisteet kansanmurhasta ovat merkittävät ja niiden määrä lisääntyy.
Ibrahim muistuttaa, että YK:n yleissopimus velvoittaa maailman valtioita ehkäisemään ja rankaisemaan joukkotuhonnasta.
– Ukrainassa on käynnissä jotakin iljettävää, joka on pahempaa kuin tavallinen aggressiivinen sota. Todisteet vahvistavat Ukrainan väitteet, että maata on kohtaamassa todellinen tai mahdollinen kansanmurha. Maailman tulee päättää, kuinka reagoida tähän.
